Eduskunnan istuntokausi päättyy perjantaina. Kauden viimeinen viikko ei voisi päättyä komeammin. Äänestettiinhän keskiviikkona Suomen liittymisen puolesta Natoon voimallisin luvuin 184-7. Seitsemän oli poissa ja yksi edustaja äänesti tyhjää.
Hetki oli historiallinen. Suomen Nato-ovea on pidetty auki viime vuosikymmenet erilaisin sanakääntein niin ulko- ja turvallisuuspoliittisissa selonteoissa kuin hallitusohjelmissa. Ennen Venäjän laajamittaista hyökkäyssotaa Ukrainaan Nato-jäsenyys oli edelleen jossakin horisontissa häilyvä mahdollisuus, johon Suomi tuskin olisi tarttunut, ellei Euroopassa riehuisi sota.
Historiaa tehtiin myös siinä, että jäsenyysprosessia on viety eteenpäin yli puoluerajojen suurella yksimielisyydellä.
Suomen hakeutuminen Natoon käynnistyi ripeästi vuosi sitten, vaikka julkisuudessa poliitikot vetivät hyvin maltillista linjaa. Omia mielipiteitä pantattiin. Se on ymmärrettävää, sillä ensin haluttiin kuulostella kansan näkemyksiä ja selvittää jäsenyysmahdollisuudet Naton kanssa.
Nyttemmin osa johtavista poliitikoista on tunnustanut, että Nato-askelia alettiin suunnitella heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen.
Nyt jäsenyys on paketoitu eduskunnassa, mutta lopullisesti olemme jäsen vasta kun Turkki ja Unkari ovat ratifioineet Suomen ja Ruotsin jäsenyydet. Väliaika pelottaa ymmärrettävästi monia.
Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg vieraili alkuviikosta Suomessa ja hänen terveisensä olivat huojentavia. Suomi ja Ruotsi ovat jo nyt turvallisemmassa asemassa kuin ennen Nato-hakemuksen jättämistä viime keväänä.
Pääsihteerin viesti oli, ettei Suomea ole jätetty yksin. Moni Nato-maa, kuten Britannia, on antanut turvatakuut jäsenyysprosessin ajaksi. Tämä on erityisen tärkeää, jos Turkin ja Unkarin päätökset venyisivät jostain syystä yli kesän.
Vaikka kaksi maata on pannut tehokkaasti kapuloita rattaisiin, niin Suomen jäsenyysprosessi on ollut jopa historiallisen nopea. Naton 30 jäsenmaasta 28 ratifioivat jäsenyydet nopeaan tahtiin.
Mikäli Suomen ja Ruotsin jäsenyys voidaan vahvistaa Naton huippukokouksessa Liettuassa kesällä, niin seuraavaksi alkaa spekulointi siitä, tuleeko Suomeen Naton pysyvä tukikohta. Yksi vaihtoehto voisi olla Pirkkalan sotilastukikohta. On puhuttu myös Naton arktisen osaamiskeskuksen perustamisesta Suomeen.
Tukikohtien suosio jakaantuu. Osa on sitä mieltä, että Naton tukikohta Suomessa vahvistaisi turvallisuutta entisestään. Osa pitää keskustelua ennenaikaisena.
On tärkeää muistaa, että jos tukikohtaa halutaan tarjota Suomelle, niin se on omissa käsissämme. Sellaista ei ilman maan suostumusta voi tänne rakentaa.
Oikaisu 2.3.2023 kello 11.17: Kirjoituksessa luki virheellisesti, että Naton huippukokous järjestetään kesällä Latviassa. Huippukokous järjestetään Liettuassa.
