Tämän vuoden palkkaneuvotteluissa saatiin sunnuntaina erittäin tärkeä avaus, kun työntekijöiden Teollisuusliitto sekä työantajien Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus saivat sovittua palkoista ja työehdoista seuraaville kahdelle vuodelle.
Teknologiateollisuudessa palkkoja nostetaan tänä vuonna 3,5 prosentin yleiskorotuksella ja 400 euron kertaerällä. Ensi vuonna on tulossa kahden prosentin yleiskorotus sekä 0,5 prosentin yritys- tai työpaikkakohtainen erä.
Kemianteollisuus meni suunnilleen samoja latuja, mutta hieman eri painotuksilla. Yleiskorotus on tänä vuonna 2,2 prosenttia ja sitä täydennetään 800 euron kertaerällä, joka maksetaan kahdessa osassa. Ensi vuonna yleiskorotus on 3,3 prosenttia, jota täydentää 0,2 prosentin yritys- tai työpaikkakohtainen erä.
Sopimusten kustannusvaikutus on noin seitsemän prosenttia.
Sopijaosapuolia voi onnitella siitä, että he saivat sovun aikaiseksi poikkeuksellisen vaikeissa oloissa. Kuluttajien ostovoima on heikentynyt kiistattomasti, kun inflaatio on keikkunut pahimmillaan yli yhdeksässä prosentissa.
Odotusarvo on kuitenkin, että hinnat laskevat tänä vuonna selkeästi. Liian löysä palkkalinja voisi polkaista liikkeelle palkka-inflaatiokierteen, josta ei hyötyisi kukaan.
On selvää, että kahden keskeisen liiton sopimus luo toiveita, että kevään muut neuvottelut etenevät nyt aikaisempaa sujuvammin, kun yksi keskeinen raami on näkyvillä.
Itsestään selvästä asiasta ei kuitenkaan ole kysymys. Monilla aloilla on lakkouhka päällä ja päivät kalenterissa.
Jos vastaava taso pitää muissakin sopimuksissa, inflaatiota ei ruokita kotikutoisesti, eikä vientiyritysten kilpailukykyä heikennetä tärkeimpiin verrokkimaihin nähden.
Sopimuksessa oli luovana ratkaisuna kertaerä, jolla on huomioitu nimenomaan inflaatiopiikkiä. Kulu ei jää pysyväksi, jos inflaatiokaan ei jumitu korkealle.
Vientialojen sopimukset tuovat aikanaan rahaa myös hoitajille, opettajille ja muille julkisen puolen työntekijöille. Julkisen puolen viisivuotinen palkkaohjelma nostaa palkkoja viisi prosenttia enemmän kuin vientialoilla.
Tämä tietää julkisen puolen budjetin tekijöille lisää päänvaivaa. Sadat miljoonat eurot on kaivettava viime kädessä tavalla tai toisella veronmaksajien kukkarosta.
Tällaisesta Suomen mallista ei voi tulla pysyvä.