Poliitikkojen blokkipuhe on nyt halpaa – huhtikuun kolmantena päivänä mahdotonkin on jälleen mahdollista

Eduskuntavaaleihin on kymmenen viikkoa, ja kaikki vastakkainasettelun ainekset ovat ilmassa. Äänestäjän kannalta on helpointa, jos ehdokkaat puhuvat mahdollisimman paljon omasta poliittisesta näkemyksestään ja mahdollisimman vähän kilpailijoidensa poliittisesta näkemyksestä.

20.1. 19:27

Twitter: @tuulensuu

Aluksi on syytä kiittää jokaisen puolueen ja valitsijayhdistyksen jokaista eduskuntavaaliehdokasta rohkeudesta ja voimavarojen käyttämisestä yhteisen demokratiamme eteen. Ehdokkuus vaatii työtä, vaivaa ja rahaa, elämän muiden osien kustannuksella.

Tie uudeksi kansanedustajaksi on yleensä vuosien mittainen, eikä mikään uhraus takaa valintaa: vaikka olisi vuosikymmenen tehnyt kaiken oikein, istunut sadat tunnit paikallispolitiikassa, käynyt jo kahdet eduskuntavaalit pohjiksi ja kaikki näyttäisi hyvältä, voi puoluejohtajan yksi varomaton ulostulo tai heikko hallituskausi pyyhkäistä kannatuksesta pois juuri sen verran, että mikään henkilökohtainen tulos ei enää riitä. Kärsivällisyys ja sinnikkyys ovat vaalitoreilla tarpeen.

Näissä vaaleissa uusi ilmiö on käänteisten blokkien asetelma. Viime viikkoina ensin kokoomus linjasi lähtevänsä tarvittaessa hallitukseen perussuomalaisten kanssa, minkä jälkeen useat muut kertoivat, että eivät lähtisi, näkyvimpinä sdp, vasemmistoliitto ja vihreät.

Äänestäjän kannalta on hyvä pystyä arvioimaan, millaista hallitusta oma ääni mahdollisesti tukisi. Vastakkainasettelun näkökulmasta käänteiset blokit ovat ongelma. Äänestäjä voi ajatella, että yhden puolueen äänestä tulee ei-ääni jollekin toiselle. On tuhoisaa, jos poliittista kantaa määritellään jotakin toista ryhmää kohtaan tunnetun vastenmielisyyden kautta, tässä tapauksessa perussuomalaisia, jota tuoreimpien kannatusmittausten perusteella äänestäisi puolisen miljoonaa suomalaista – tai niin päin, että ääni perussuomalaisille olisi ei-ääni demareille.

Hallitus- ja blokkispekulaatioiden keskellä on hyvä muistaa, mitä politiikka on: mahdollisuuksien taidetta. Riippumatta kaikesta siitä, mitä puoluejohtajat ovat kampanja-aikana luvanneet ja linjanneet, ääntenlaskennan jälkeisenä maanantaiaamuna mahdotonkin on jälleen mahdollista. Puhelimet soivat, tilanne on muuttunut.

Äänestäjälle tämä tarkoittaa, että blokkipuhe on nyt halpaa. Kannattaa keskittyä etsimään ehdokas, jonka ryhmän ohjelma edistää tavoiteltavaa muutosta tai pysyvyyttä ja joka on ryhmässään taitava sitä ajamaan. Äänestäjää auttaa tässä merkittävästi, jos ehdokas puhuu mahdollisimman paljon omasta politiikastaan ja mahdollisimman vähän vastustajiensa politiikasta.

Johtajan ja poliitikon tärkeimpiä ominaisuuksia taas on kyky tehdä kompromisseja. Näitä on kohta edessä jokaisella valitulla, sillä yksin ei kukaan saa aikaan mitään. Kompromissien tekemisen valmiutta arvioimme nyt, kun katsomme ehdokkaita.

Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut