EU haluaa luonnolle hyvää huonoon aikaan

Huoltovarmuus vaatisi polttamaan lämmöksi ja sähköksi kaiken mikä palamaan syttyy.

2.11. 5:00

Suomessa karvat nousevat pystyyn aina, kun ulkopuolinen lausuu sanan ”metsä”. Olemme metsien kasvatuksen ja puunkäytön ammattilaisia, joita omat metsänsä tärviölle hakanneen muun Euroopan viskaalien on turha neuvoa.

Ajankohtaisin esimerkki on EU:n komission luontokatoa torjuva ennallistamisasetus, joka pakottaisi Suomenkin palauttamaan vuoden 1952 tilaan 20 prosenttia maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. Suomessa asetus on vääntynyt puuttumiseksi kansalliseen päätöksentekoon: metsät jäävät hoitamatta ja turvepellot viljelemättä. Aiheesta on saatu aikaan hallituksessa kimurantti kriisi.

Samalla on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle se, että asetus varjelisi myös vaikkapa sisäjärviä. Ani harva ehkä vastustaisi sitä, että vesistöön kertyviä ojitettujen turvemaiden valumia vähennettäisiin tukkimalla takavuosina suohon vedettyjä ojia. Aika monen mielestä Itämeressä on jo tarpeeksi fosforia ja sinilevää.

Suomessa ympäristönsuojelun työkaluina ovat olleet muun muassa Metso-, Sotka- ja Helmi-ohjelmat, joilla on suojeltu metsiä, kosteikoita ja monimuotoisuutta. Näiden saavutuksia näytetään pitävän hitaana näpertelynä, sillä komissio lisäisi panoksia niin että tuntuu.

Asetus toisi alustavien laskelmien mukaan Suomelle 930 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset, koko EU:n 3. suurimmat. Summa on mittasuhteiltaan tolkuton.

Ennallistamisasetus uhkaa kuormittaa liikaa sodan seurauksista vuosia kituuttavan Suomen talouden kantokykyä. Vielä onnettomampi ajoitus on EU-parlamentin kannalla uusiutuvan energian direktiiviin, josta jäsenmaat ja komissio alkavat neuvotella.

Parlamentti haluaa kiristää uusiutuvan energian osuutta ja ehtoja. Kaikelle suoraan metsästä tulevalle raaka-aineelle eli esimerkiksi hakkeeksi murskattaville hakkuutähteille tai harvennuspuulle ei enää saisi antaa tukea. Puupolttoaineet ovat saaneet vuosittain verottomuudesta noin 300 miljoonan euron hyödyn.

Suomessa on pakko lisätä miljoonilla kuutioilla kotimaisen pienpuun ja hakkeen käyttöä lämmön ja sähkön tuotannossa, kun kaikki Venäjän tuontienergia pysyy rajan takana. Ehtojen tiukennus tuntuu järjettömältä, kun huoltovarmuus vaatisi polttamaan kaiken mikä palamaan syttyy.

Silti väärässä ei ole sekään, joka huomauttaa Suomen maankäyttösektorin muuttuneen viime vuonna hiilinielusta päästölähteeksi puuston kasvun hidastuttua ja hakkuiden aikaistuttua. Hiilinielumme kuittaavat enää puolet teollisuuden, liikenteen ja maankäytön kasvihuonepäästöistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut