Tuleva kerrostalon purkutyö Tampereen Kyttälänkadulla kytkeytyy mielenkiintoisella ja tärkeällä tavalla rakennusalan tulevaisuuteen. Talo on osa tutkimushanketta, jossa selvitetään, miten rakennuksesta irrotettuja betonielementtejä voidaan käyttää uudelleen.
Tutkimuksessa ratkotaan rakennusalan olennaista ongelmaa, sillä maailman käytetyimmän rakennusmateriaalin, betonin, päästövaikutukset ovat valtavat.
Recreate-tutkimushankkeessa on mukana kohteita ja yhteistyökumppaneita viidestä maasta. Vetovastuussa on professori Satu Huuhka Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnasta.
Tarkoitus on tutkia, mitä muutoksia tarvitaan esimerkiksi suunnitteluun, rakentamiseen ja purkamiseen, että elementtejä voidaan käyttää uudelleen laajemmin. Tärkeitä kysymyksiä ovat myös, kuinka paljon kierrätyksellä voidaan vähentää rakennusten hiilijalanjälkeä ja onko kierrätyksessä edellytykset kannattavaan liiketoimintaan. Hankkeessa on mukana myös esimerkiksi isoja rakennusalan yrityksiä.
On selvää, että rakennuksista irrotettujen betonielementtien ja muiden osien uudelleenkäyttö on rakentamisen tulevaisuutta. Siihen pakottavat niin rakentamisen kasvihuonekaasupäästöt, luonnonvarojen ja energian kulutus kuin jätteiden syntyminenkin.
Tavallaan se on myös paluuta menneeseen, sillä vanhojen hirsirakennusten hirsiä on Suomessa takavuosina ja vielä tänä päivänäkin käytetty uudelleen. Esimerkiksi vanhan riihen hirret ovat voineet saada uuden elämän saunana.
Betonielementtien uudelleenkäyttö vaatii ajattelun muutosta paitsi rakennusalalla, myös koko yhteiskunnassa. 60–70-luvun betonielementin uutta käyttöä pitää oppia arvostamaan yhtä lailla kuin tunnelmallisten vanhojen hirsien. Olemassa olevasta rakennuksesta puretun materiaalin hyödyntäminen ei tee rakentamisesta nopeaa, halpaa eikä helppoa.
Vanhan uudelleenkäyttö rakentamisessa yhä laajemmin on tärkeää. Yksin se ei tietenkään ongelmia ratkaise.
Rakentamisen ympäristövaikutusten vähentämisessä on iso merkitys sillä, että rakennuksista tehdään pitkäikäisiä, muunneltavia ja korjattavia, ja että niistä pidetään tarkasti huolta. Rakennusten lisäksi myös alueet on suunniteltava sellaisiksi, että ne kestävät aikaa.
Ei voi olla niin, että rakennukset tulevat 50 vuodessa tiensä päähän joko huonokuntoisuuden, korjausten viivyttämisen tai alueen muutosten takia, tai siksi, ettei rakennusta saada muokattua uusien tarpeiden tai vaatimusten mukaiseksi.