Häämöttävän elintarvikepulan ja huoltovarmuuden vakauden takia olisi toivottavaa, että kotimainen satokausi onnistuisi. Kaiken viljan hinta on noussut maailmanmarkkinoilla ennätyskorkealle, mikä korostaa korkean omavaraisuusasteen arvoa. Viljelijöiden pitäisi saada kassaan puskuria seuraavan kauden hankintoja varten.
Viime kesänä sato oli Suomessa vaatimaton eikä lähtökohta uuteen ollut tänä keväänä kaksinen. Tuotantopanokset kallistuivat Tilastokeskuksen mukaan tammi–maaliskuussa peräti neljänneksen, eikä tuottajahintojen reipaskaan nousu riitä kuromaan kustannuksia. Näin kovaa nousua ei Suomessa ole nähty kertaakaan EU-jäsenyyden aikana. Esimerkiksi lannoitteiden hinta on yli kaksinkertaistunut vuodessa.
Pirkanmaallakin tuottajat joutuivat keväällä pohtimaan hyvin tarkkaan, miten panoksia viljelysuunnitelmissa kohdennetaan. Nurmen osuutta pinta-alasta on pitänyt lisätä.
Oman hankaluutensa on tuonut kylvöjen viivästyminen, kun pellot ovat kuivuneet hitaasti koleassa keväässä. Kylvöt ovat nyt Pirkanmaalla myöhässä noin viikon keskiarvoon nähden, viimekeväiseen verrattuna kaksi. Tohina jatkuu pelloilla vieläkin.
Syysviljojen talvehtimisessa oli Suomessa paikoin huomattavia ongelmia, mutta Pirkanmaalla runsas lumentulo helpotti talvivaurioita. Uusintakylvöihin joudutaan turvautumaan silti paikoin, kuluerä sekin. Kun kylvöaika lyheni, voi olla, että heikostikin talvehtineita kasvustoja jää peltoihin aikapulan takia.
Vähän lannoitteita mutta pitkän kasvukauden tarvitsevien valkuaiskasvien, herneen ja härkäpavun, viljelyala on ollut Suomessa kasvussa, etenkin herneen myös Pirkanmaalla. Niillä pystytään korvaamaan kallistunutta tuontivalkuaista ja helpottamaan sika- ja siipikarjatilojen rehukustannuksia.
Etenkin kotieläintiloilla on ollut totiset ajat, kun tärkeimmät menoerät ovat kasvaneet paljon enemmän kuin tulot. Valtio teki tosin maaliskuussa päätökset maatalouden 330 miljoonan euron huoltovarmuuspaketista, mutta ensimmäisiä maksuja tämänvuotisesta noin 200 miljoonasta tullee tuottajille vasta heinäkuussa.
Viive on tarpeeseen nähden melkoinen. Tukien kohdentamistakaan ei ole pelkästään kiitelty. Paketista huomattava osa eli 120 miljoonaa on pinta-alojen perusteella jokaiselle peltohehtaarille maksettavaa luonnonhaittakorvausta, jota ei ole sidottu mitenkään tuotantoon.
Viime vuonna maatalous ja maaseudun kehittäminen saivat tukia yhteensä kaksi miljardia.