Kriisissä tarmo on mittaamaton

Miten muutosta voisi saada aikaan myös pakottomasti, ilman ulkoista kriisiä ja mieluiten rauhallisessa aikataulussa, kysyy Aamulehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu kolumnissaan.

15.5. 5:30

Twitter: @tuulensuu

Kun tapahtuu jotakin historiallista, yksi otsikontekijän kiusauksista on kirjoittaa, miten se jokin muutti kaiken. Kahden vuoden aikana olemme eläneet aikamme suurimpia uutisia ja kaiken muuttajia on riittänyt: koronapandemiasta Venäjän hyökkäyssodan kautta Suomen Nato-jäsenyystiehen, matkan varrella yksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen valtakunnallinen kokonaisuudistus.

Mullistuksissa kiinnostavaa on varsinkin kaksi asiaa: miksi suuri muutos sillä hetkellä vihdoin tapahtui ja mikä kaikki lopulta pysyi aivan ennallaan.

Suomalaisten Nato-kannan nopea muuttuminen myönteiseksi Venäjän helmikuisen hyökkäyksen jälkeen sekä valtiojohdon, ulkosuhteiden ja politiikan määrätietoinen ja ripeä työskentely Nato-jäsenyyden eteen ovat omalla tavallaan hyvin suomalainen projekti. On selvää, että esimerkiksi Natoon liittyminen on lopulta kansan tahdosta kiinni, ja tahto on muuttunut hitaasti.

Siitä huolimatta prosessissa on samaa jopa hieman koomista alkuvoimaa, josta on tehty myös suomalaisuutta kuvaavat meemit: Ensin on vuosia hyvin hiljaista eikä oikein kiire minnekään. Sitten naapurin ydinasevaltio alkaa uhitella, minkä jälkeen suomalaiset kuin yhdellä suulla toteavat “jaahans, hetkinen” ja sen jälkeen toimivat hiljaa, määrätietoisesti, eleettömästi ja tuloksellisesti mutta numeroa tekemättä, kunnes lopuksi tärkeimpien medioiden etusivulla ympäri maailmaa lukee, että Suomi aikoo Natoon.

Kun Newsweek kirjoitti suomalaisten alkaneen hamstrata ruokaa Kremlin uhiteltua vastauksena Nato-aikeisiin, suomalaiset vastasivat sosiaalisessa mediassa naurulla. Yksi koronapandemian pahimpien aikojen vitseistä kuului: Toivottavasti tämä virus pian hellittää ja voimme palata näistä kahden metrin turvaväleistä takaisin normaaliin viiteen metriin. Poikkeusoloissa osaamme pelata yhteen, unohdamme suuren osan erimielisyyksistämme ja saamme nopeasti aikaan isoja muutoksia, kun kaikki turha on pyyhitty pois ja on selvää, mikä on tärkeintä. Ei saa haaskata hyvää kriisiä, on sanottu.

Historian taitteista huolimatta perusasiat toisaalta pysyvät ennallaan. Sodan dramaattinen kuvasto peittää alleen sen, että pahimpinakin poikkeusaikoina yhteiskunnan koneisto käy, yritykset toimivat, tavaraa tuodaan ja viedään, ilmastonmuutos pysyy, kouluja käydään, lainoja maksetaan.

Kriisien aikaansaama toiminta muistuttaa, mikä kaikki on riittävällä tahdolla mahdollista. Siitä seuraa kysymys, miten muutosta voisi saada aikaan myös pakottomasti, ilman ulkoista kriisiä ja mieluiten rauhallisessa aikataulussa. Paineettomassa tilassa monet asiat ovat helpompia. Pitäisikö seuraavaksi yrittää ratkaista samalla tarmolla kestävyysvajetta?

Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut