Nato-keskustelua pitää käydä nyt laajasti

Moniarvoinen keskustelu varmistaa sen, että puolustusliittoon mennään yksituumaisina.

27.4. 5:00

Nato-keskustelu käy nyt vilkkaana niin Suomessa kuin Ruotsissa. Eduskunnan valiokunnat pohtivat kiivaasti, miten Suomen turvallisuuspolitiikkaa linjataan tästä eteenpäin. Tätä työtä tukee vilkas ja monipuolinen kansalaiskeskustelu.

Viime viikkoina keskustelu on ottanut välillä niin suuria kierroksia, ettei Nato-kriittisille puheenvuoroille ole tuntunut olevan tilaa. Näin isoa päätöstä tehtäessä on kuitenkin erittäin tärkeää kuunnella myös sotilaallista liittoutumista vastustavien tai sen järkevyyttä epäilevien argumentit.

Olisi naiivia kuvitella, että eduskunta päättäisi puolustusliittoon liittymisestä yksimielisesti. Se on epärealistista, eikä se itse asiassa ole Suomen kaltaisessa demokratiassa edes toivottavaa. Sen sijaan on tärkeää, että eduskunnasta löytyy tulevalle päätöksellä riittävästi yksimielisyyttä, laajaa parlamentaarista tukea sekä lisäksi luonnollisesti turvallisuuspolitiikasta vastaavan valtiojohdon sekä keskeisten hallituspuolueiden tuki.

Nyt on tärkeä ymmärtää, että mitä perusteellisemmin Suomen tulevat ratkaisut on harkittu, sitä vahvemmalla mandaatilla Suomi ratkaisunsa tekee. Tämä edellyttää sitä, että kaikkien kansanedustajien pitää tulla riittävän hyvin informoiduiksi sotilaallisen liittoutumisen eduista ja haitoista, oikeuksista ja velvollisuuksista. Vaikka kenelläkään ei ole kristallipalloa Euroopan tulevaisuuteen, kaikki erilaiset skenaariot pitää käydä läpi.

Perusteellisuus ei kuitenkaan saa tarkoittaa viivyttelyä. Tähän asti turvallisuusratkaisujen pohdinta ja valmistelu on edennyt juuri oikeassa tahdissa. Eduskunta on saanut työrauhan, ja samaan aikaan valtiojohto konsultoi naapurimaa Ruotsin kanssa, onko edellytyksiä edetä Nato-ratkaisuissa samantahtisesti. On tai ei, Suomi ei voi jäädä odottamaan Ruotsia.

On ilahduttavaa havaita, että kuskin paikalla liittoutumiskysymyksessä on nyt eduskunta. Se takaa, että tuleva päätös tehdään parlamentaarisesti eli niin demokraattisesti kuin se on käytännössä mahdollista. Luonnollisesti on arvokasta, että kansanedustajilla on suurta päätöstä tehdessään selkänojanaan kansan tuki.

Kypsää ajattelua edustavat myös ne puolueet, jotka muodostavat Nato-kantansa harkiten eivätkä automaattisesti. Esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson osoittaa suoraselkäisyyttä siinä, että antaa puolueensa kansanedustajien äänestää omantuntonsa mukaan eikä tee päätöksestä hallituskysymystä.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että Suomen eduskunta on osoittanut ihailtavaa yhtenäisyyttä ja päättäväisyyttä suuren kysymyksen äärellä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut