Kolumni: Pandemian ajan oppeja - Pääkirjoitukset - Aamulehti

Mitä olemme oppineet pandemian aikana? Ainakin sen, että jokaisessa isossa työpaikassa on virtahepoja

Poikkeusoloista pitäisi vetää vähintään se johtopäätös, että tähänkään globaaliin ongelmaan ei ole vain kansallisia ratkaisuja.

9.1. 7:00

Twitter: @tuulensuu

Pandemiaa ei muodosta pelkästään virus vaan yhteisön tapa kohdata se. Oma suomalainen ja tamperelainen toimintamme muodostaa meidän avainkokemuksemme, ei vain virus itsessään.

Virus leviää globaalisti mutta sitä torjutaan paikallisesti. Tiede on pitkälti tehnyt sen mitä siltä on pyydetty, hämmästyttävän nopeasti, kansainvälisen yhteistyön ja globaalien yritysten avulla. Olisiko kenellekään tullut mieleen kehittää rokotteita vain kansallisesti?

On vaikea argumentoida, miten kansainvälinen rokotuskattavuus ei olisi yksi tärkeimmistä pandemian hallinnan välineistä. Maapallon väestöstä vasta noin puolet on täysin rokotettuja ja noin 60 prosenttia kerran rokotettuja. Kaikkien rokottaminen on todennäköisesti erittäin paljon halvempaa kuin viruksen leviämisen haitta taloudelle, joka pitkittyessään on kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lokakuun arvion mukaan jopa 5,3 biljoonaa dollaria kansantuotteen laskuna viiden vuoden aikana.

Miksi Teams-kokoukset eivät toimi kunnolla kuin hyvin yksinkertaisissa asioissa? Se johtuu yksinkertaisesti kahdesta asiasta: Yhteys on aivan liian hidas. Sen huomaa, jos pitää hybridipalaveria eli seuraa keskustelua sekä samassa huoneessa että ruudulta. Puheen aloittamisesta äänen kuulumiseen kestää jopa useita sekunteja. Se estää täydellisesti normaalin vuorovaikutuksen. Repliikkien aloittamisesta tulee vuoronperäistä änkytystä, jossa vuoronperään aloitetaan ja annetaankin vuoro vielä toiselle.

Lisäksi kuva on aina liian epätarkka. Ihminen on kehittynyt huikean tarkaksi aistimaan ilmeitä ja eleitä ja reagoimaan näihin jopa sekunnin murto-osassa. Miltä keskustelukumppanin kasvot näyttävät, auttaa meitä valitsemaan sanoja ja äänenpainoja samalla kun puhumme. Kun ilmeitä ei näe ja vaikka näkisi, näkee liian myöhään, vuorovaikutus on koko ajan käsijarru päällä, kuin puhuisi samean työmaamuovin läpi ilman että tajuamme, missä vika on.

Huomattava määrä mittausta ja tekstejä on syntynyt työntekijöiden hyvinvoinnista, mikä oikein onkin. Erittäin vähän on kirjoitettu siitä, miten hyvin voivat yhtiöt ja asiakkaat, joille ihmiset työtä tekevät. Jos asiakas katsoo, että tulosta tulee hitaammin, ja työntekijä kokee, että jaksamisen rajalla mennään, kumpi on oikeassa? Mahdollisesti molemmat.

Pandemia on tehnyt salaliittouskovaiset entistä näkyvämmiksi. Rokotteista kieltäytymisen voi ymmärtää, vaikka ei välttämättä hyväksyä, muutamalla perusteella. Rokotuksen sivuoireet voivat pelottaa. Rokotteen ottamattomuus voi myös olla periaatteellista kapinaa järjestelmää vastaan. Harvoilla on lääketieteellinen syy kuten yliherkkyys. Näiden lisäksi kuitenkin on tavallisia ihmisiä, jotka kiistävät koko pandemian tai rokotteen tehon. Olemme lukeneet heistä somessa, mutta nyt alamme tajuta, että heitä on jokaisessa isossa työpaikassa, koska heidän olemassaolonsa on alkanut näkyä koronapassien, maskisuositusten ja pandemiaohjeistusten ruletin pyörittyä kymmeniä kuukausia. He ovat melkoisia toimistojen virtahepoja.

Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut