Tampereella ja muilla Pirkanmaan kunnilla on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia viime maaliskuussa alkaneesta työllisyyskokeilusta, jossa työttömyyden hoitoa siirretään valtion ely-keskuksilta kunnille.
Kun kunnat vuonna 2024 alkavat vastata pysyvästi työ- ja elinkeinopalveluista, järjestelmän pitää taipua riittävän joustavaksi, jotta kunnat eivät jää pyörittämään samanlaisia TE-toimistoja kuin valtio nyt.
Avainsanoja ovat tehokkuus, järkevyys ja maalaisjärki. Vaikka on tärkeää, että kaikkia työnhakijoita kohdellaan tasavertaisesti, voi kohtuudella kyseenalaistaa, tarvitseeko esimerkiksi syksyllä opiskelunsa aloittavan nuoren juosta koko kesä työllisyysvalmentajan haastatteluissa ja osoittaa omalla toiminnallaan jatkuvaa aktiivisuutta ja halua työllistyä parin kuukauden ajaksi.
Pirkanmaan työllisyys on vuoden 2020 jälkeen parantunut merkittävästi, mutta tekemistä on edelleen niin pitkäaikaistyöttömyyden kuin nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Siksi kunnille pitää antaa ainakin kokeiluvaiheessa riittävästi liikkumavaraa, jotta oikeat ja tehokkaat keinot työllistymisen edistämiseksi löytyvät. Kunnilla on huomattavasti TE-toimistoja paremmat mahdollisuudet hoitaa asiakkaitaan kokonaisvaltaisesti niin, että työllisyystoimet linkittyvät luontevasti sosiaalitoimeen ja muihin esimerkiksi koulutusta tukeviin toimenpiteisiin.
Yhtenä huolena on, kuinka hyvin kuntien resurssit riittävät. Jos työllistymisessä auttavalla omavalmentajalla on huomattavasti yli sata asiakasta harteillaan, yksilöllinen auttaminen vaikeutuu ja väliinputoamisen riski kasvaa. Katse on pidettävä tarkasti pallossa, sillä uudistuksen tavoitteena on parantaa työllisyystoimia, ei heikentää niitä.
Tavoitteena pitää olla myös se, että uudessa mallissa työllisyystoimet toteutetaan kustannustehokkaasti. Suomella on edessään yksi vuosisadan suurimmista sote-uudistuksista, valtio on korona-aikana pahoin velkaantunut ja tulevat ilmastotoimet kustannuksineen ovat suurilta osin vasta edessä. Tämän raskaan lastin lisäkuormaksi ei kaivata enää neljättä rahareikää.
Loppujen lopuksi paras lääke työllisyyskokeilun onnistumiselle on se, että yhteiskunta ja sen yritykset menestyvät, työvoiman tarve kasvaa, työelämän kohtaanto-ongelmat onnistutaan ratkaisemaan ja nuorten syrjäytyminen estämään.
Meillä ei ole varaa siihen, että tämä uudistus epäonnistuu.