Täydellisen keskeneräistä, hyvää elämää - Pääkirjoitukset - Aamulehti

Täydellisen keskeneräistä, hyvää elämää

14.11. 11:58

Twitter: @tuulensuu

Kun pianisti soittaa konsertissa pitkän ja monimutkaisen kappaleen ilman nuotteja, maallikko voi katsomossa ihailla ja ihmetellä, miten taiteilija voi muistaa teoksen ulkoa – siinähän on nuotteja satoja tai tuhansia, jokaisella oma korkeutensa ja kestonsa, vähän kuin suunnattoman pitkä numerosarja.

Eräs muusikko on muotoillut asian suunnilleen niin, että hän näkee koko ajan mielessään, miten kappale tulee päättymään, ja ikään kuin vain ajaa jatkuvasti kohti tätä maalia ja matkalla tulee soittaneeksi koko teoksen. Puheiden pitäminen tai anekdoottien ja kaskujen kertominen on monella tapaa paljon helpompaa kuin pianokappaleiden soittaminen, mutta muisti toimii hieman samoin: tarinaniskijä aloittaa kuvittelemalla punchlinensa kuvaksi päähänsä, tämän jälkeen lauseet tulevat helposti ja kuljettavat kertomusta vääjäämättä kohti huipennusta ilman paperille kirjoitettujen virkkeiden jäykistävää tukea.

Juuri muistamisen kannalta tarina on hyvä muoto. Pelkästä asialuettelosta unohtuu puolet, mutta kertomuksen muoto pakottaa itsensä ehyeksi ja pitää mukanaan sekä kuulijan että puhujan. Tietokoneen muisti osaa poimia tietoa satunnaisista kohdista, ihmisen huonommin. Muistatko, miten joululaulu Petteri Punakuono päättyy? Journalismi taas rakastaa tarinoita, koska ne palkitsevat lukijan tiedolla ja elämyksellä, joka on vaivaton nauttia. Pitkinäkin ne pakottavat lukemaan loppuun asti: on saatava tietää, kuis äijän käy.

Tarinan tenhoava muoto on sekä sen paras että pahin ominaisuus. Kun kerromme elämästä ja ihmisistä tarinoita, tulemme väittäneeksi, että elämä on tarinan muotoinen. Elämä ei kuitenkaan ole sellainen vaan aina epätäydellinen.

Tarinoissa toistuvat uudestaan ja uudestaan klassiset perusmuodot: Vaara uhkaa, sitten sankari voittaa vaaran. Päähenkilö nousee ryysyistä rikkauksiin. Sankari lähtee matkalle, oppii siellä tärkeän asian ja palaa viisauksien kanssa kotiin. Sankarit lähtevät löytöretkelle tuntemattomaan paikkaan ja kohtaavat matkalla kiusauksia ja esteitä.

Elämässä sen sijaan myös kuollaan syöpään eikä selätetä sitä sekä rampaudutaan fyysisesti ja henkisesti loppuiäksi liian kovista koettelemuksista, jotka eivät vahvista. Elämässä päädytään vaikeuksien kautta uusiin vaikeuksiin eikä aina opita niistä. Hyvin usein ei tapahdu yhtään mitään. Kaikki tämä kuuluu elämään, ja elämä voi silti olla hyvää.

Harhaan ajetaan silloin, kun edellytetään elämältä tarinan ominaisuuksia, pidetään poikkeamia vikoina tai luodaan tarinoilla painetta, että ollakseen hyvin kaiken on mentävä kuin elokuvissa. Journalismissa myös puolitiessä olemisen ja päämäärättömyyden kuvaukset saakoot sijansa.

Kuin muistamme, että oikeasti elämä on aina kesken, voimme rauhassa nauttia myös täydellisistä tarinoista.

Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut