Pandemiasta jää opiskelijoille ikävä sukupolvikokemus - Pääkirjoitukset - Aamulehti

Pandemiasta jää opiskelijoille ikävä sukupolvikokemus

Tampereen yliopiston pitää lähestyä opiskelijoitaan nykyistä huomattavasti aktiivisemmin ja ottaa heidät hoivaansa.

21.8. 7:00

Kohta kaksi vuotta kestänyt koronapandemia jättää nuorille koululaisille ja opiskelijoille lähtemättömän ikävän sukupolvikokemuksen. Tuo kokemus tiivistyy kahteen sanaan: yksin jääminen. Sen tarkkaa henkistä hintaa on mahdoton arvioida mutta kokoluokka sille on selvä: kokonainen sukupolvi.

Yksin jääminen on pahiten iskenyt juuri kotoaan opiskelemaan muuttaneisiin nuoriin, joiden sosiaalisen elämän pandemia käytännössä pysäytti.

Monesti opiskelussa saatavaa tietotaitoa ja muodollista pätevyyttä paljon tärkeämpää ovat sen aikana syntyneet ystävyyssuhteet ja verkostot. Pandemian aikana aloittaneille opiskelijoille ne ovat jääneet käytännössä kokonaan syntymättä, mikä voi monella vaikuttaa koko loppuelämään.

Tunne siitä, että on osa yhteisöä, on ratkaisevan tärkeä elämänkokemus. Pandemian aikana opiskelemaan aloittaneilta yhteisö ja yhteisöllisyys on leikattu kokonaan pois. Siitä tämä sukupolvi oireilee henkisesti ja todennäköisesti pitkään. Tämä näkyy varmasti lähitulevaisuudessa psykologisten hoitopalveluiden tarpeessa.

Opiskelijoiden hätään nähden Tampereen yliopiston kolme konkreettista toimenpidettä opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi (AL 20.8.) tuntuvat hämmästyttävän pieniltä.

Yliopisto ottaa esimerkiksi tietyn opintopisterajan alle jääneisiin opiskelijoihin yhteyttä vähintään sähköpostilla ja osaan puhelimitse. Sähköpostilla? On vaikea kuvitella tehottomampaa tapaa parantaa kenenkään hyvinvointia.

Yliopisto ilmoittaa myös lisäävänsä matalan kynnyksen ohjauspalveluita sekä opintopsykologisia palveluita ja lupaa lisäksi helpottaa niiden saatavuutta – uuden verkkopohjaisen Kompassi-ohjelman avulla.

Yliopiston esittelyn mukaan ”tutkitusti vaikuttava verkko-ohjelma sisältää tekstejä, äänitiedostoja, videoita ja harjoituksia”. Yliopisto vielä kehottaa hyödyntämään Kompassia itsenäisesti tai tuettujen ryhmien kautta.

Tukea kaipaava opiskelija kaipaa juuri nyt eniten jotain aivan muuta kuin verkossa olevia tekstejä, äänitiedostoja, videoita ja harjoituksia. Niitä hän on jo saanut mittansa täyteen.

Onneksi yliopisto ilmoittaa palkanneensa lisää opintopsykologiharjoittelijoita ja työntekijöitä opiskelijoiden ohjaukseen. Tämä on oikea suunta, mutta sitä pitää vielä vahvistaa. Psykologi- ja psykoterapiapalveluita tarvitaan varmasti.

Jos yliopiston jotain pitää nyt kiireimmin tehdä, niin aktiivisesti tuoda opiskelijat uudelleen fyysisesti yhteen, vaikka sitten pienryhmissä ja maskit kasvoilla. Yksin jäämisen kokemus on musertava iästä riippumatta. Kaikkein vähiten sitä toivoo nuorille.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut