Häirintä on vakava uhka demokratialle - Pääkirjoitukset - Aamulehti

Häirintä on vakava uhka demokratialle

Kenenkään ei pitäisi joutua miettimään, onko riittävän paksunahkainen kuntapolitiikkaan.

11.6. 6:00

Yhä useampi kuntapäättäjäksi haluava joutuu ennen ehdokkuuttaan pohtimaan, mille asettaa itsensä alttiiksi. Aamulehti kertoo tänään tamperelaisten ehdokkaiden kokemasta häirinnästä, mikä vastaa hyvin Kuntaliiton teettämän tuoreen Sietämisen rajat -tutkimuksen tuloksia.

Sen mukaan päättäjät kokevat monenlaista häirintää: vihapuhetta, huutelua, uhkailua, väkivaltaa tai mainosten sotkemista. Häirintää koetaan monesta suunnasta – politiikan toimijoilta, viranhaltijoilta, sidosryhmiltä, kuntalaisilta ja tuntemattomiksi jääneiltä.

Näin ei pitäisi olla.

Lue lisää: Tamperelainen kuntavaaliehdokas joutui uhkaavaan tilanteeseen Sokoksen edustalla, toisen kimppuun käytiin Keskustorilla – ehdokkaat kertovat, kuinka vaalimainoksia ei enää uskalla jakaa yksin

Keskustelu, eri mieltä oleminen ja kiivaskin väittely kuuluvat politiikkaan ja sanavalinnat voivat olla värikkäitä. Jos asioista siirrytään henkilöön kohdistuviin loukkauksiin, on astuttu soveliaan käytöksen rajan yli.

Uudet sosiaalisen median alustat ovat lisänneet vuorovaikutusta, tuoneet politiikan entistä useampien ulottuville ja madaltaneet kynnystä osallistua keskustelut. Kääntöpuolena on, että keskustelu on polarisoitunut, kärjistynyt ja nopeutunut.

Sen voi havaita jokainen some-palstoilla vieraillut, sillä valitettavan usein kielenkäyttö on henkilöön käyvää, epäasiallista ja alatyylistä.

Keskustelijoiden pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, millaisia ovat seuraukset.

Häirinnän seuraukset ovat vakavat sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Häirinnän kohteelle ja hänen läheisilleen se tarkoittaa hyvinvoinnin heikkenemistä. Väkivallan uhka kaventaa arkielämää ja osallistumista.

Yhteiskunnassa häirinnästä on tullut uhka demokratialle. Se voi kaventaa keskustelua ja johtaa vaikeiden asioiden välttelyyn, jos keskustelunaloittaja tietää joutuvansa maalitauluksi. Häirinnän uhka saa harkitsemaan ehdokkuutta ja voi johtaa siitä luopumiseen.

Kenenkään ei pitäisi joutua miettimään, onko riittävän paksunahkainen kuntapolitiikan areenalle.

Häirintään pitää puuttua. Siihen tarvitaan varmasti myös Sietämisen rajat -tutkimuksessa ehdotettuja prosesseja ja käytäntöjä. Ennen kaikkea ilmapiirin pitää olla sellainen, ettei henkilöön käyvää keskustelua tarvitse sietää ja että epäasialliseen käytökseen puututaan. Häirinnän torjumisen on siis oltava rakenteissa, jotta se ei jää yksilön omaksi asiaksi.

Jokaisen on silti syytä miettiä, onko jatkuva epäasiallinen keskustelu johtanut turtumiseen, jossa siitä on tullut uusi normaali. Miksi sanomme verkon välityksellä sellaista, jota emme kehtaisi kertoa kasvokkain?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: