Sairaanhoitajista, terveydenhoitajista ja lähihoitajista tulee lähivuosina ennennäkemätön pula. Tampereella tarvitaan ikäihmisten palveluihin laskelmien mukaan jo parin vuoden kuluttua yli 500 uutta työntekijää, kun vanhuspalvelulain siirtymäaika päättyy ja hoitajamitoitus nousee 0,7:ään hoidettavaa kohti huhtikuussa 2023.
Tampere voi pian olla tilanteessa, jossa hoitajia ei ole riittävästi. Näin arvioi Tampereen sosiaali- ja terveyspalvelujen johtaja Taru Kuosmanen tämän lehden haastattelussa (AL s. 4–5). Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Toukokuun alussa Tampereen kaupungin ikäihmisten palveluissa oli 27 täyttämätöntä vakituista vakanssia. Avoimia yli yhden kuukauden sijaisuuksia oli 9. THL:n kyselyssä kolmasosa kunnista kertoo, että niillä on jatkuvia rekrytointiongelmia. Pulaa on varsinkin lähihoitajista, joita ikäihmisten hoitajista on valtaosa.
2030-luvulla henkilökunnan tarve räjähtää, kun suuret ikäluokat alkavat tarvita hoivapalveluita. Samaan aikaan nykyisistä hoitajista lähes kolmasosa on jäänyt eläkkeelle, arvioi kunta-alan eläkelaitos Keva. Tampereella vuoteen 2026 mennessä vanhuuseläkkeelle jää 186 hoitajaa, mikä on runsaat 8 prosenttia henkilöstöstä.
Uusia hoiva-alan ammattilaisia valmistuu aivan liian vähän. Pirkanmaalla sekä opiskelijoiden määrä että alan perustutkinnon suorittaneiden määrä ovat viime vuosina laskeneet. Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnon suorittaneiden määrä on vähentynyt lähes 35 prosentilla eli 255 opiskelijan verran vuodesta 2018 vuoteen 2020. Kuluvan vuoden yhteishaussa sote-alalle ensisijaisesti hakevia oli vähemmän kuin aloituspaikkoja.
Hoiva-ala ei houkuttele nuoria, eikä ihme. Hoitajien työ on raskasta vuorotyötä. Tiukka työtahti ja sijaispula uuvuttavat hoitajia, joita painaa vastuu hoidettavien hengestä ja terveydestä. Liian moni kokee, ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Koronakriisi on kärjistänyt tilannetta entisestään. Puolet sairaanhoitajista kertoo miettineensä alan vaihtamista koronakriisin aikana.
Hoitoalan työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Hoitajien työtä myös arvostetaan, mutta kiitoksella ei kukaan elä. Palkkaus on edelleen alhainen koulutustasoon ja työn vaativuuteen nähden. Jos alan mainetta, veto- ja pitovoimaa halutaan parantaa, on syytä kiinnittää huomiota myös työoloihin ja johtamiseen. Hoitoala pitää tehdä houkuttelevaksi myös alanvaihtajille.