Sananvapautta pitää puolustaa jokaisena päivänä - Pääkirjoitukset - Aamulehti

Sananvapautta pitää puolustaa jokaisena päivänä

Myös Suomessa on pyrkimyksiä tiedonsaannin rajoittamiseksi. Se on huolestuttavaa.

3.5. 6:00

Viime vuosina on kannettu säännöllisesti huolta yhteiskunnallisen keskusteluilmapiirin kärjistymisestä. Se ei kuitenkaan saa johtaa vaikenemisen muurin pystyttämiseen. Tarve tosiasioihin perustuvalle tiedolle on päinvastoin kasvanut.

Tänään vietetään kansainvälistä lehdistönvapauden päivää, joka Suomessa tunnetaan myös nimellä sananvapauden päivä. YK:n yleiskokous julisti lehdistönvapauden päivän vuonna 1993. Taustalla oli opetus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon aloite.

Lehdistönvapausindeksin mukaan Suomi on sijalla kaksi tuoreimmassa maailman lehdistönvapautta arvioivassa Toimittajat ilman rajoja -järjestön mittauksessa. Edellä on vain Norja.

Se ei silti tarkoita, että Suomessa ei olisi lehdistönvapauden näkökulmasta mitään korjattavaa. Eikä varsinkaan sitä, että maailman mittakaavassa hyvä olotila olisi automaattisesti pysyvä. Ei. Työtä avoimen yhteiskunnan eteen on tehtävä jatkuvasti.

Aivan olennainen osa lehdistönvapautta on mahdollisuus ja oikeus saada tietoa. Se on myös avoimen yhteiskunnan perusta. Ihmisten pitää voida luottaa siihen, että tarvittaessa esimerkiksi vallanpitäjien toimintaa voidaan arvioida julkisesti.

Suomessakin on viime vuosina ilmennyt huolestuttavia pyrkimyksiä rajoittaa toimittajien tiedonsaantimahdollisuuksia.

Esimerkiksi poliisi on tiukentanut viime aikoina linjaansa huomattavasti aiemmasta. Taustalla on poliisihallituksen vuonna 2019 julkaisema viestinnän käsikirja, joka rajoittaa huomattavasti sitä, millaisia tietoja medialle voidaan kertoa. Se on johtaa pahimmillaan siihen, että rikoksista ei voida kertoa julkisuudessa koko kuvaa, vain siloteltu versio.

Eikä poliisi suinkaan ole ainoa lajissaan. Tuoreita esimerkkejä vastaavasta ovat vaikkapa oikeuskanslerin pyrkimys salata viestintäänsä tai matalalla kynnyksellä käyttöön otettu toimintamalli, jossa hyvätuloiset voivat pimittää verotietojaan listauksista.

On myös nähtävissä piirteitä siitä, että esimerkiksi päätöksenteossa tietoja salataan varmuuden vuoksi. Laki on tässä kuitenkin yksiselitteinen: Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkinen keskustelu esimerkiksi päätöksenteon taustoista ei aina ole mukavaa, eikä sen kuulukaan olla. Totuus ei ole aina kaunis ja joskus avoimuus myös altistaa arvostelulle. Ja niin sen täytyy avoimessa, demokraattisessa yhteiskunnassa ollakin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?