Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on jäänyt viime aikoina julkisuuskatveeseen. Taustalla on etenkin se, että vuoden 2015 ”siirtolaistulvan” jälkeen Suomeen tulleiden turvallista elämää tavoittelevien ihmisten määrä on laskenut huomattavasti.
Toisaalta julkisuuskatve on toispuolinen. Niin sanotut maahanmuuttokriittiset tahot pitävät omaa keskusteluaan yllä etenkin tilanteissa, joissa ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tekemät rikokset kuohuttavat yleistä mielialaa.
Todelliseen katveeseen jää siis kohde: turvaa hakeva maahanmuuttaja.
Pimentoon jäämisestä selkeä esimerkki viime ajoilta on se, miten vähän huomiota sai osakseen muuan viime viikolla julkaistu tärkeä selvitys.
Selvitys koski turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Kyse oli hallituksen itse teettämästä työstä, jossa tutkittiin, mitä vaikutuksia on ollut sillä, että valitusaikaa turvapaikkapäätöksistä lyhennettiin ja oikeusavun saamista heikennettiin vuonna 2016.
Muutokset tehtiin ennen perussuomalaisten hajoamista. Pohjana oli hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, johon nyt oppositiossa perussuomalaisia johtava Jussi Halla-aho sai monta kädenjälkeään läpi.
Tuolloin valitusaikaa kielteisestä turvapaikkapäätöksestä lyhennettiin hallintolainkäyttölaissa määritellystä 30 päivästä 21 päivään. Myös oikeudellisen avun saamista vaikeutettiin. Aiemmin oikeusapua antoivat pääasiassa yksityiset avustajat ja Pakolaisneuvonta. Vuonna 2016 tehtävä siirtyi pääsääntöisesti julkisille oikeusavustajille.
Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhutteluun saa nykyään oikeusapua vain, jos avustajan läsnäolo on erityisen painavista syistä tarpeen tai hakija on alaikäinen ja ilman huoltajaa.
Selvityksen tulos oli karu. Säästöjä ei syntynyt. Päätöksenteko turvapaikoista ei tehostunut.
Turvapaikanhakijoiden oikeusturva sen sijaan heikkeni. Siihen vaikutti niinkin käytännöllinen seikka, että oikeusavustajien palkkioita ja korvauksia heikennettiin. Uusissa oloissa avustajat eivät aina ole valmiita matkustamaan paikalle tukemaan asiakkaitaan.
Juha Sipilän hallitus voi vetää selvityksestä vain yhden johtopäätöksen: heikennykset on peruttava, ja turvapaikanhakijoiden valitusmenettelyissä on palattava vanhaan käytäntöön.
Jos vaalien pelossa on tarpeen, tehtäköön muutokset vaivihkaa ilman suurta julkisuutta – niin kuin selvityskin.