Suomeksi on helppo olla tasa-arvoinen. Kieliopillisia sukuja ei ole, ja persoonapronomini "hän" viittaa sekä naiseen, mieheen että muunsukupuolisiin.
Jos suomeksi haluaa korostaa sukupuolta, pitää puhuessaan asioikseen valita "mies" tai "nainen".
Silti sukupuolittuneisuus näkyy esimerkiksi monissa sanonnoissa, eikä aina hyvällä tavalla. Ihminen on oman elämänsä herra, ei rouva. Jokainen tietää, että sanat "tyttö" tai "poika" voivat asiayhteydestä ja käyttäjästä riippuen olla hellittelyä tai vähättelyä.
Myös miehekkäällä ja naisellisella teolla on aivan eri sävy. Toisaalta taas puhutaan vihamiehestä, ei vihanaisesta.
Sukupuolta ei ole syytä häivyttää elämästä. Meitä on monenlaisia ja erilaisia, onneksi.
Koko suomen kieltä ei myöskään ole syytä muuttaa, ainakaan sanomalehdessä. Ukko pitäköön varpaansa.
Esimerkiksi tiettyjä tehtäviä ei silti ole syytä laittaa yhden sukupuolen nimiin.
Mila Engelbergin väitöskirja Yleispätevä mies: Suomen kielen geneerinen, piilevä ja kieliopillistuva maskuliinisuus viime vuodelta kertoo taustaosuudessaan muun muassa, että Tilastokeskuksen vuonna 1990 julkaisemassa aakkosellisessa ammattihakemistossa oli liki 400 mies-päätteistä ammattinimikettä. Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan silloisessa lainsäädännössä oli yli sata mies-loppuista yleistävää nimikettä. Moni on siis ammatiltaan jonkinlainen mies. Miespuolisista lentoemännistä sen sijaan ei koskaan tullut lentoisäntiä, vaan stuertteja.
"Terveyssisar" on onneksi kadonnut käytöstä, lehtimiehen korvaa toimittaja ja lakimiehen juristi. Samaa tietä joutavat mennä ainakin esimiehet, luottamusmiehet, virkamiehet, lautamiehet, palomiehet ja puhemiehet.
Eduskunnan puhemies tai -nainen on tästä eteenpäin Aamulehden kielenkäytössä puheenjohtaja. Se kuvastaa hyvin myös työn luonnetta. Arvotehtävän saanut johtaa eduskunnassa puhetta, ei niinkään puhu toisten puolesta.
Pääluottamusmies voi hyvin olla henkilöstön tai työntekijöiden edustaja. Asiamies on edustaja. Lautamies on maallikkotuomari, palomies pelastaja ja uskottu mies yksinkertaisesti uskottu.
Ei myöskään ole syytä käyttää ilmaisuja "naisurheilija" tai "miesurheilija", vaikka onkin naisten ja miesten kilpailut tai luokat. Samalla tavalla "miesmalli" on malli.
Jos luontevaa neutraalia nimikettä ei ole, vaikkapa esimies voi kääntyä esinaiseksi, jos "pomo" tuntuu liian puhekieliseltä ja "päällikkö" pönkeältä.
Monen mielestä tämä voi tuntua näpertelyltä. Se on ymmärrettävää kritiikkiä – tasa-arvossa on suurempiakin ongelmia kuin muutama titteli. Niin onkin. Haluamme kuitenkin kiinnittää tähän asiaan omalta osaltamme huomiota, koska muutos rakentuu osista.
Kieli on keino jäsentää maailmaa. Kieli myös määrittelee ajattelua ja ohjaa tulkintaa tahattomiinkin suuntiin. Lehtitekstin ei ole syytä olla voimistamassa ajatusta, että joku ammatti tai tehtävä on erityisen miehinen (tai naisinen). Piilomaskuliinisuus on hyvä yrittää piilottaa lopullisesti.
Pyrimme tekemään parhaamme neutraalien ilmausten käyttämiseksi. Emme siinä välttämättä aina ja heti onnistu. Jos huomaat meidän horjuvan, ota yhteyttä.
