Vaihto ”oudoimmassa mahdollisessa maassa” – Tällaista on kahden tamperelaisopiskelijan elämä Tansaniassa

Kymmenen päivän vesikatko. Ei toimivaa suihkua kahteen kuukauteen. Joka-aamuinen herääminen kukonlaulun aikaan – kirjaimellisesti.

Nämä ovat olosuhteita, joita voisi kuvitella näkevänsä esimerkiksi Selviytyjissä, mutta Aino Pajari ja Oskar Heinonen kokivat ne opiskelijavaihdossa Tansaniassa.

Tyypillisesti opiskelijavaihto on bileidentäyteinen ajanjakso jossain Keski-Euroopan isoista kaupungeista. Pajarin ja Heinosen ympäristö ja elämys on ollut monella tavalla toisenlainen, kun he päätyivät yhtä aikaa puoleksi vuodeksi Itä-Afrikan Tansaniaan, Tampereen ystäväkaupunkiin Mwanzaan. Tavallisesta poikkeavaa kokemusta he tosin lähtivät hakemaankin.

Yhteiskuntatutkimusta opiskeleva Pajari oli ollut lukioaikoina ilmastoaiheisella matkalla Keniassa, ja se oli herättänyt hänen kiinnostuksensa Afrikkaa kohtaan. ”Kehitysyhteistyö ja kulttuurisesti juuri Itä-Afrikka kiinnostivat. Olin haaveillut maailmankansalaisuudesta, ja siitä, että joskus asuisin Afrikassa ja alkaisin ymmärtää tätä maanosaa”, Pajari sanoo.

Kun hän tapasi vaihtokaverinsa Oskar Heinosen, kävi ilmi, että lähtökohdat olivat hyvin erilaiset. Se jännitti Pajaria. ”Näimme yliopistolla Pinni A:ssa ensimmäistä kertaa pari kuukautta ennen lähtöä. Oskar sanoi, että halusi vaan johonkin random paikkaan. Mietin, että voi v…”

Heinonen myöntää naureskellen, että se tosiaan oli hänen lähtökohtansa. Hän selaili vaihtokohteita ja mietti, mikä olisi oudoin mahdollinen maa. Jokin, jonne kukaan muu ei lähtisi. Hän haki Tansaniaan ja Jordaniaan. ”Olen täällä tavallaan meemiarvon takia”, Heinonen sanoo.

Taustalta paljastuu kuitenkin myös syvempi ajatus, nimittäin itsensä haastaminen. Heinonen koki elämän Suomessa helpoksi, ja halusi nähdä miten erilaisista olosuhteista selviää. Lisäksi päätös lähteä toi tunteen siitä, että saa jotain aikaiseksi. ”Suomen arjessa tunnen usein olevani vähän saamaton. Täällä asuessa jo pelkkä jokapäiväinen elämä tuo validaation tunteen. On saavutus itsessään, että lähdin juuri tänne”, Heinonen sanoo.

Oskar Heinonen ja Aino Pajari kävelevät yliopistolle 20 minuuttia. Moottoripyörätaksilla eli bodabodalla perille pääsee viidessä minuutissa. Kuva: Virve Rissanen

Vaihtelua arkeen

Arki opiskelija-asuntolassa ei jätä tilaa saamattomuudelle. Sähköä ja vettä tulee epäsäännöllisesti, ja pyykit pitää viedä pesulaan. Alusvaatteita sinne ei saa viedä, joten ne pitää pestä käsin. Käytössä ei ole jääkaappia, ja yhteiseen keittiöön pitäisi ostaa oma kaasupullo.

Aino Pajari kertoo, että siellä on tullut kokattua vain tansanialaisten ystävien kanssa. Ruokahuolto onneksi pelaa yliopiston lounasruokalassa ja kotikadun pienessä ravintolassa. Sinne Pajari ja Heinonen menevät joka aamu. He ovat ainoita, jotka syövät aamupalaa. Kokki on tottunut valmistamaan heille paahtoleivät, munakkaat ja hedelmiä.

Aino Pajari ja Oskar Heinonen käyvät joka aamu lähiravintolassaan aamupalalla. Punasipuli kuuluu moniin tansanialaisiin ruokiin. Kuva: Virve Rissanen

Haasteellisen ja yksinkertaisen arjen vastapainoksi Heinonen ja Pajari ovat päässeet käymään loma-aikoina eksoottisissa paratiisikohteissa: vesiputouksilla, kuumissa lähteissä ja luonnonpuistossa norsuja katsomassa.

Mieleen jäänyt matka oli myös joulukuinen vierailu Tansanian isoimpaan kaupunkiin Dar Es Salaamiin, jossa pääsi kurkistamaan diplomaattien kuplaan ja keskiluokkaisten tansanialaisten elämänmenoon.

Aino Pajari lähetti vanhemmilleen viestin, että tällaisen tulevaisuuden hän haluaa. Isältä tuli vastausviestinä linkki ulkoministeriön diplomaattikoulutuksen hakuun. ”Olen kuitenkin tyytyväinen, että vaihtokohteemme on Mwanza, jossa keskiluokkaa ei juuri näy. On vain rikkaita ja köyhiä. Täällä oppii, että elämä on tosi erinäköistä erituloisilla ihmisillä”, Pajari sanoo.

Lähikaupasta Aino Pajari käy hakemassa esimerkiksi juomavettä, limua ja vessapaperia. Kuva: Virve Rissanen

Missä teknologia?

Aino Pajari ja Oskar Heinonen opiskelevat katolisessa Saint Augustinen yliopistossa, joka kuuluu Tansanian keskitasoisiin yliopistoihin. He tekevät kumpikin maisteriopintoja, vaikka Pajari on Tampereella kandiohjelmissa. Silti opetuksen taso aiheuttaa joskus hämmennystä. Heinosta ihmetyttää, ettei teknologiaa käytetä apuna juuri lainkaan.

”Olen opettanut Excelin käyttöä yhdelle hostellinaapurille ja Power Pointin käyttöä kurssikaverille. Ihan perustaidot puuttuvat monilta”, Heinonen sanoo.

Opiskelukaverit maisteriohjelmissa ovat jo työelämässä, joten luennot ovat iltaisin ja bisnesmiehet tulevat paikalle puvut päällä. Opiskelijarientoja ei juuri ole. Ainoina vaaleaihoisina Pajari ja Heinonen myös erottuvat joukosta ja saavat erityiskohtelua, joka joskus huvittaa ja joskus ärsyttää.

Heinonen kertoo esimerkin. ”Eräs luennoitsija heittelee ylävitosia ja kaveeraa kanssani kovasti. Yhdellä luennolla pidin tukkimiehen kirjanpitoa: hän viittasi minuun luennon aikana 39 kertaa.”

Viittaukset liittyivät kulttuurieroihin, eli luennoitsija kertoi muille opiskelijoille esimerkkejä, mitä ”Oskarin kotimaassa” ajatellaan tai tehdään.

Oskar Heinonen on opiskellut Tansaniassa esimerkiksi matematiikkaa ja markkinointia. Kuva: Virve Rissanen

Heinoselle nämä huomiot opettivat, että siinä missä Euroopassa ajatellaan Afrikkaa vain yhtenä kokonaisuutena, Afrikassa ajatellaan Euroopasta samalla tavalla. ”Ja monesti nämä huomiot pitivät paikkansa. Käyttäydymmehän me eurooppalaiset monissa asioissa samalla tavalla keskenämme.”

Oskar Heinonen esittelee kaivoa, josta opiskelijat voivat hakea vettä, mikäli vesikatko pitkittyy. Kuva: Virve Rissanen

Lopulta kaikki järjestyy

Afrikkalainen aikakäsitys on myös kirkastunut molemmille. Luennoille ei tulla ajoissa, aamupalaa hakiessa kuluu kaksi tuntia, ja ryhmätöitä saavutaan tekemään milloin sattuu. Toisaalta aikakäsitys mahdollistaa myös sen, että ompelija toimittaa vaatteet mukisematta 1,5 tunnin ajomatkan päästä ja kukaan ei ota itseensä myöhästelystä.

Oskar Heinosen toiveet vaihtoajalta ovat jo toteutuneet. Hän on päässyt omituiseen paikkaan, kestänyt epämukavuutta ja selvinnyt kaikesta silti.

Meemiarvokin on lunastettu, koska Tiktok-tili on avattu ja kaverit ovat saaneet Tansania-elämyksistä monet naurut.

Aino Pajarin ja Oskar Heinosen huoneet ovat opiskelija-asuntolassa, jossa he ovat ainoat ulkomaalaiset. Kuva: Virve Rissanen

Aino Pajari on oppinut, että vaikka ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, niin kaikki lopulta järjestyy.

”Suomessa en ole aina luottanut siihen. Täällä opin vähän rentoutumaan siihen ajatukseen, että elämä kantaa.”

Erilaisista lähtökohdista huolimatta vaihtokaverusten välille on kehittynyt myös vahva sisaruksellinen suhde. ”Jatkuvien vesikatkojen keskellä peseytyminen on monesti vaikeaa, mutta kaveruutemme kannalta on hyödyksi, että Oskarilla on huono hajuaisti”, Pajari sanoo nauraen.

Aino Pajarilla on Suomessa kissa, ja siksi myös Tansanian opiskelija-asuntolan kissat ovat muodostuneet hänelle tärkeiksi. Kuva: Virve Rissanen