– Viime kevät oli hirveä. Opinnoista ei jäänyt mitään käteen, toteaa Johanna Rita.
Rita suorittaa yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomiopintoja Tampereella. Alkamassa on opiskeluiden kolmas vuosi.
Viime keväänä hänen voimavaransa olivat lähellä loppua. Jo kolmatta lukukautta jatkuva etäopiskelu Zoom-luentoineen alkoi tuntua tukahduttavalta.
– Ajattelin, etten voi olla ainoa, joka on ahdistunut etäopetuksen ja etäopiskeluelämän loputtomasta jatkumisesta. Keksin, että opiskelijoiden ahdingosta pitäisi kirjoittaa kirja.
Muu yhteiskunta ei ymmärrä
Alkuvuodesta Rita loi kirjaprojektille Melkein elämää-nimisen Instagram-tilin, jonka kautta hän alkoi etsiä opiskelijoiden kokemuksia. Nyt hän on haastatellut kirjaa varten jo kymmeniä eri alojen opiskelijoita.
Haastattelut ovat tehneet selväksi, että monet kamppailevat jaksamisensa äärirajoilla.
Rita on myös huomannut, että muun yhteiskunnan on välillä vaikea ymmärtää, miksi etäopetus ja sosiaalisten kontaktien puute on opiskelijoille niin kuormittavaa.
– Keskustelupalstoilla väitetään, että haluamme ainoastaan bilettää. Se ei ole totta. Suurin osa haluaisi ensisijaisesti palata korkeakoulun tiloihin opiskelemaan yhdessä muiden kanssa, koska seinät tuntuvat kaatuvan päälle pienen asunnon yksinäisyydessä.
Rita kertoo yllättyneensä siitä, kuinka rankkoja opiskelijoiden kokemukset ovat olleet.
Jotkut kirjan haastateltavat kertovat sairastuneensa masennukseen, alkoholismiin tai syömishäiriöön korona-aikana. Moni on kertonut pelkäävänsä, että opinnot viivästyvät tai jopa keskeytyvät jaksamisongelmien vuoksi – etenkin, jos etäopetus jatkuu.
– On pelottavaa huomata syvä toivottomuuden tunne, jota opiskelijat kokevat. Tsemppipuheet eivät lohduta, kun odotetut opiskelijatapahtumat perutaan aina uudestaan ja monet kurssit alkavat syksyllä jälleen etänä.
””Täytyy varmaankin lähteä baariin opiskelemaan, jos opiskelutilat suljetaan syksylläkin.”
”Voi mennä baariin mutta ei kirjastoon”
Viime viikkoina epidemiatilanne on pahentunut nopeasti, mikä vaikuttanee korkeakoulujen lukuvuoden alkuun.
Korkeakoulut tekevät elokuun aikana tarkempia suunnitelmia opintojen järjestämisen tavoista sekä siitä, millä ehdoin opiskelutilat ovat käytössä.
Todennäköisesti merkittävä osa opetuksesta tullaan järjestämään edelleen etänä. Esimerkiksi Helsingin yliopisto on aiemmin arvioinut, että noin kolmasosa kursseista järjestetään lähiopetuksena.
Korkeakouluopiskelijoiden lähiopetus pitäisi nähdä yhtä tärkeänä kuin muidenkin koulutusasteiden lähiopetus, Rita sanoo.
– On nurinkurista, että sivistysvaltiossa oli viime lukuvuonna tilanne, jossa voi mennä juhlimaan baariin mutta ei opiskelemaan korkeakoulun kirjastoon. Täytyy varmaankin lähteä baariin opiskelemaan, jos opiskelutilat suljetaan syksylläkin.”
Korkeakoulut ovat ilmoittaneet laittavansa lähiopetuksessa etusijalle ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat, sillä heidän pääsemisensä osaksi korkeakouluyhteisöä nähdään erityisen tärkeäksi.
Lue lisää: Yliopistot pyrkivät tarjoamaan lähiopetusta ainakin ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille
Monilla on vaikeaa
Uusien opiskelijoiden ryhmäytymisestä on tärkeää pitää huolta, korostaa Helsingin yliopistossa viestintää opiskeleva Anna Enbuske. Hän kuitenkin muistuttaa, että kaikki vanhemmatkaan opiskelijat eivät ole ehtineet päästä osaksi yhteisöä koronapandemian vuoksi.
– Olen aloittanut opinnot vuonna 2019 eli ehdin opiskella puoli vuotta ennen pandemiaa. Koen, ettei vuosikurssimme ole ehtinyt kiinnittyä yliopistoon siinä ajassa kunnolla.
Enbuske toimii ainejärjestönsä Media ry:n puheenjohtajana. Ainejärjestö on kerännyt muiden ainejärjestöjen kanssa tietoa opiskelijoiden kokemuksista.
Selvisi, että kurssien työmäärä on etäopetuksessa kasvanut. Realistisesta työmäärästä on sittemmin käyty hyvähenkistä keskustelua tiedekunnan kanssa.
– Moni on ollut aiempaa stressaantuneempi. Kaikkein raskainta monille on ollut sosiaalisten kontaktien puute ja siitä seurannut yksinäisyys niin opinnoissa kuin vapaa-ajalla.
Rovaniemeltä kotoisin oleva yliopisto-opiskelija Anna Enbuske kertoo kokeneensa korona-aikana välillä niin kovaa ahdistusta ja stressiä, ettei ole saanut nukuttua.
Toki osalla opiskelijoista menee edelleen hyvin, ja joidenkin elämäntilanteeseen etäopetus on sopinut jopa lähiopetusta paremmin, Enbuske muistuttaa.
– Sillä, että osa pärjää hyvin, ei kuitenkaan voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että monella on vaikeaa.
Enbuske ja Rita korostavat, että opinnoissa ei ole kyse pelkästä tutkintotodistuksen tavoittelusta vaan myös erittäin tärkeästä elämänvaiheesta.
Opiskelujen aikana muodostetaan elämänmittaisia ihmissuhteita ja jaetaan opiskelukavereiden kanssa ainutkertaisia kokemuksia. Usein opiskeluaika myös osuu itsenäistymisen ajanjaksoon.
– Elämänvaiheeseen kuuluu, että on laajempia kaveripiirejä ja yhteisöjä, joiden avulla irtaannutaan perheestä ja rakennetaan identiteettiä. Se kaikki on jäänyt korona-aikana puutteelliseksi, Enbuske sanoo.
””Rajoitukset aiheuttavat mielenterveysriskejä nuorille aikuisille.”
Zoom-tapaamiset eivät korvaa kasvokkaisia kohtaamisia
LUT-yliopistossa Lappeenrannassa viidettä opiskeluvuottaan aloittava kauppatieteiden ja tuotantotalouden opiskelija Timo Oksanen on myös huolestunut yhteisöllisyyden puutteesta ja etäopiskelun yksinäisyydestä.
– Olen halunnut tehdä järjestöaktiivina töitä sen eteen, että kaikilla voisi olla antoisa opiskeluaika, jota muistella ilolla ja josta jäisi käteen myös työelämän kannalta tärkeitä verkostoja. Harmittaa, että monet nuoremmat opiskelijat eivät ole saaneet kokea opiskelijatapahtumia ja löytää niistä uusia kavereita.
Oksasen mielestä julkisessa keskustelussa on vähätelty rajoitusten ja ”lockdownin” vaikutusta nuorten aikuisten elämään.
– Terveysturvallisuuden näkökulmasta nuoret eivät kuulu koronataudin riskiryhmään, mutta rajoitukset aiheuttavat mielenterveysriskejä nuorille aikuisille.
Johanna Rita on kirjoittanut alkuvuodesta lähtien kirjaa opiskelijoiden korona-ajan kokemuksista. Tällä hetkellä hän etsii kirjalle kustantajaa.
Myös opiskelijoiden mielenterveyttä ja opiskelukykyä edistävän Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Minna Savolainen korostaa opiskeluajan yhteisöllisyyden merkityksellisyyttä mielenterveydelle.
– Opiskelijoiden uupumus, kyynisyys ja stressi ovat lisääntyneet korona-aikana. Yhä useampi kokee itsensä hirveän yksinäiseksi.
Savolainen muistuttaa, että mielenterveyden näkökulmasta on tärkeää päästä kokemaan asioita vertaisten kanssa.
Normaalisti opiskelun haasteet ja ilot jaetaan toisen opiskelijoiden kanssa vaikkapa luentojen välisellä lounastauolla tai opiskelijatapahtumissa. Pelkät Whatsapp-viestit tai Zoom-tapaamiset eivät voi korvata tällaisia kasvokkaisia kohtaamisia.
Anna Enbuske on ollut hämmästynyt siitä, että harva päättäjä on korona-aikana nostanut opiskelijoiden elämänvaiheen merkityksellisyyden esiin, vaikka moni poliitikko on itsekin käynyt korkeakoulun ja tietää, miten ainutkertaisesta elämänvaiheesta on kyse.
Opiskelijoille täytyy pystyä tarjoamaan lähiopetusta ja kohtaamisen mahdollisuuksia ennen kuin opiskelijoiden mielenterveyskriisi syvenee entisestään. Siitä Rita, Enbuske ja Oksanen ovat yksimielisiä.
Ritan mielestä tässä vaiheessa pandemiaa terveydenhuollon kantokykyä tulisi miettiä myös mielenterveyspalveluiden näkökulmasta.
– Pitkittynyt tilanne on aiheuttanut valtavasti kasaantunutta pahaa oloa. Opiskelijoiden on nyt korkea aika päästä opiskelemaan yhdessä.
Opiskelijoiden jaksamisongelmat on huomattu myös YTHS:ssä
Vuoden 2020 aikana Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n mielenterveyspalvelujen piiriin hakeutui 26 prosenttia enemmän opiskelijoita kuin vuotta aiemmin, kertoo YTHS:n mielenterveys- ja opiskeluyhteisötyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen.
– Eniten haettiin apua ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen liittyviin ongelmiin. Niihin liittyvät käynnit kattoivat 85 prosenttia kaikista mielenterveysperustaisista käynneistä, Väyrynen kertoo.
Vuoden 2021 tietoja ei voida luotettavasti verrata aiempiin vuosiin, sillä säätiön toiminta laajentui vuoden alussa, kun ammattikorkeakouluopiskelijat tulivat YTHS:n palvelujen piiriin.
Säätiössä on myös huomattu, että aiempaa useampi opiskelija on hakenut korona-aikana apua keskittymisen ongelmiin.
– Etäopiskelun olosuhteet ovat omiaan heikentämään keskittymistä, Väyrynen sanoo.
Väyrysen mukaan YTHS pystyy tarjoamaan mielenterveyden ongelmiin apua kolmen kuukauden hoitotakuun puitteissa, mutta jonotusajassa on alueellista vaihtelua. Esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän toimipisteissä on viime lukuvuonna ollut ruuhkia.
– Tavoitteemme on korkeammalla. Emme ole saaneet rekrytoitua laajentumisen jälkeen kaikilta osin tarpeeksi henkilökuntaa, ja sen vuoksi joillakin alueilla hoitoon pääsy on hitaampaa.