Aamulehti
Kuulijana odottaa aina näitä hetkiä, kun musiikki tempaisee mukaansa, sydän laukkaa ylimääräisellä tempolla, niskavillat nousevat pystyyn jännityksestä, ajan taju hämärtyy ja haluaisi syleillä koko maailmaa.
Venäläissyntyisen Boris Giltburgin maine on kiirinyt hiljalleen näillekin maille, mutta aivan näin järisyttävään musiikilliseen ilotulitukseen Sergei Rahmaninovin kolmannesta pianokonsertosta taisi harva olla varautunut.