Suosikkiyhtye on ollut tien päällä jo 30 vuotta – pääsimme kurkistamaan A. Aallon harjoituksiin ennen suurta juhlakonserttia: ”Pitääkin pikkuisen jännittää”

Vielä 30 vuotta sitten A. Aallon laulusolisti jännitti niin paljon, että se lähenteli kauhua. ”Soittajalla liike on verissä, matkaan on päästävä.” Tapasimme suosikkiyhtyeen kulissien takana treeneissä Ylöjärvellä. A. Aallon 30-vuotis­juhla­konsertti pidetään lauantaina 10. syyskuuta Tampere-talossa.

A. Aalto harjoitteli Ylöjärvellä maanantaina 6. syyskuuta tiiviisti 30-vuotis­juhla­konserttiaan varten. Timo Järvensivu (vasemmalla), Tuomas Kesälä, Vesa Järvensivu, Mikko Kaski, Jouko Maijala ja Mika Maijala poseeraavat tottuneesti treenikämpän ovella.

9.9. 18:01

Viisi miestä jännitti, minä päivänä vauva syntyisi.

Vauva ymmärsi musiikin arvon, ja syntyi hyvissä ajoin ennen Tampere-talon suurta konserttia. A. Aallon rytmiorkesterissa ainoa hyväksyttävä syy olla poissa keikalta on se, jos soittajan oma lapsi syntyy samaan aikaan.

Tällä systeemillä on menty nyt 30 vuotta, ja hyvin on pärjätty.

”Todella kovassa kuumeessa on oltu keikalla”, sanoo bändin laulusolisti, nokialainen Vesa Järvensivu yhtyeen treenikämpällä Ylöjärvellä.

”Tänään olisi ollut laskettu aika”, sanoo nelipäiväisen pojan isä, nokialainen Timo Järvensivu.

Ilmeisen kovan työmoraalin omaavat bändiläiset ovat järjestäneet myös omat häänsä kesän keikkasesonkien ulkopuolella. ”Minä menin naimisiin heinäkuisena keskiviikkona. Se oli uhkarohkea teko”, Vesa Järvensivu sanoo.

Mikä?

A. Aalto

Aiemmin A. Aallon rytmiorkesteri. Suomalaisen pop- ja tanssimusiikin pitkän linjan bändi.

Viisi ensimmäistä albumia on myynyt kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Suosituimmat kappaleet Tähdet meren yllä ja Saattue Murmanskiin.

Julkaisi ensimmäisen omakustannesinglensä Pisara vain vuonna 1989.

Yhtyeen kappaleista suurin osa Jouko Maijalan säveltämiä. Sanoituksista päävastuu on ollut Kari Saviolla.

A. Aalto jammailee harjoituksissaan.

Rumpali Mikko Kaski ja bändin tuorein jäsen, basisti Timo Järvensivu, pitävät paketin kasassa.

Poikkeavia sovituksia

Olemme A. Aallon treenikämpällä järven rannalla Ylöjärvellä. Tunnelma on leppeä: miehet ovat rauhallisia mutta nälissään. Yhtye on maanantaina 5. syyskuuta ehtinyt treenata jo aamukymmenestä. Kahdelta iltapäivällä on päästy puoleen väliin konserttia.

Tampere-talon tulevaa juhlakonserttia varten on kaivettu esiin yhtyeen alkuaikojen kappaleita. Joistain tunnetuista teoksista ollaan tekemässä uusia, aiemmasta varsin poikkeaviakin sovituksia. Mutta säilytetään yllätykset konserttiin.

Millaista silloin oli, kun bändin tarina alkoi?

”Maailma on muuttunut aivan hirvittävästi siitä, kun bändi syntyi”, Vesa Järvensivu sanoo.

”Mutta bändi ei. No pari ryppyä on tullut”, kitaristi Mika Maijala jatkaa.

Silloin kun bändi aloitteli, myytiin vielä levyjä. ”Ja kasetteja. Nykyään myydään pötköllinen bittejä”, kitaristi Jouko Maijala sanoo.

Tuomas Kesälä (vasemmalla) esiintyy yhtyeen kaikilla pitkäsoittolevyillä ja nyt myös Tampere-talossa koskettimissa. Mika Maijala oikealla.

Kulttuuri muuttunut

Bändin alkutaipaleella tanssilavakulttuuri oli toisenlaista kuin nyt. Soittajat ovat nähneet, miten tanssiharrastus on lisääntynyt. Ennen lavoilla kävivät kaikenlaiset ihmiset ilman mitään tanssiosaamista. Kolmekymmentä vuotta sitten kilpailevaa tarjontaakaan ei ollut niin paljon kuin nyt.

1990-luvun lopulla keikkoja oli 20, jopa 25 kuussa. Silloin yksistään Tampereella oli paljon tanssiravintoloita. Bändi kiersi keikalla esimerkiksi Hämeensillassa, Seurahuoneella, Oskarinhovissa, Crazy Horsessa – soittoa riitti joka viikonpäivälle.

”Tampereelta 50 kilometrin säteellä oli paljon keikkapaikkoja pikkukylissä, Nokiallakin oli Iisoppi ja Eden”, Järvensivu sanoo.

Bändi keikkaili ympäri Suomen, Lapista Hankoon.

Vuorovaikutus syntyy paikan päällä. Tässä kuvassa ollaan lavatansseissa Riihimäen Riutanharjulla kesällä 1998.

”Aivan erityinen”

Nykyään keikkoja on talviaikaan erityisesti viikonloppuisin. Myös yritykset järjestävät paljon henkilöstöjuhlia. Kesäkaudella on sesonki. Edelleen esimerkiksi kesämökkiläisille voi olla eksoottinen kokemus käydä kesäaikaan maakunnan tanssilavalla.

”Ja kotikylän Tottijärven Hämys-lavalla käy tosi hyvin porukkaa. Se toimii kesällä todella hyvin. Hämys-lava kantaa kunniakkaasti suomalaista tanssilavakulttuuria”, Järvensivu sanoo.

”Kun me soitamme Hämyksellä, siellä on hyvin samantyyppinen tunnelma kuin menneinä vuosikymmeninä. Porukat lähtevät sinne viihtymään, eivät pelkästään tanssimaan vaan kuuntelemaan bändiä.”

”Suomen tanssilavakulttuuri on aivan erityinen koko maailmassa”, Jouko Maijala sanoo.

”Ollaan aivan keskellä luontoa, ollaan siihen yhteydessä. On musiikkia, tanssia, hienoja maisemia”, Järvensivu sanoo.

Tampere-talossa kaikki on toisin. Kappaleiden tanssittavuus ei konsertissa ole olennaista. Konsertit tavoittavat myös hieman erityylistä yleisöä kuin lavoilla.

”Jotkut kuuntelijat eivät välttämättä lähde tanssilavoille tai klubeille, mutta ovat kiinnostuneita ja tulevat mielellään konserttisaliin. Siksi konsertit ovat myös bändille tärkeitä”, Jouko Maijala sanoo.

Kuvassa A. Aallon rytmiorkesterin tyyliä vuodelta 2003. Edessä istumassa Mika Maijala. Takana Jani Lehtinen (vasemmalla), Vesa Järvensivu, Mikko Kaski ja Jouko Maijala.

A. Aallon rytmiorkesteri ylittää suojatietä vuonna 2000. Kuvassa Mikko Kaski (vasemmalla), Jani Lehtinen, Vesa Järvensivu ja Mika Maijala.

Pitkän iän salaisuus

Monikaan 1980-luvulla keikkaillut yhtye ei enää tee yhtään mitään. Mikä on A. Aallon salaisuus? ”Yksi iso asia ovat omat mielenkiintoiset biisit”, rumpali Mikko Kaski sanoo.

Kappaleista suurin osa Jouko Maijalan säveltämiä. Sanoituksista päävastuu on ollut Kari Saviolla.

Bändi on pyrkinyt siihen, että kappaleissa olisi jotain perusiskelmästä poikkeavaa. He tuntevat henkistä yhteyttä myös manserockiin. Sanoituksissa on persoonallista otetta. Kappaleet kestävät aikaa.

”Olemme aina tehneet keikoilla parhaamme. Se on ollut kunnia-asia. Lavalle mennään ampumaan samaan maaliin.”

Yksi erityislaatuinen keikkamuisto on se, kun bändi soitti Siilinkarilla Näsijärven jäällä. Päällä oli toppatakit, kitaristilla kädessä kalastajanhanskat ja yleisöä 20 000 henkeä. Oli kova pakkanen.

”Jotenkin sormet vain pelasivat”, Mika Maijala sanoo.

Vuonna 2006 A. Aallon Rytmiorkesteri on soitti keskellä Näsijärven jäätä. Pakkasesta huolimatta kuulijoita tuli paikalle sankoin joukoin.

Kuin juhlahetki

Keikkaelämä on 30 vuodessa silläkin tavalla muuttunut, että bändi käy keikalla pakettiautolla tai ajaa henkilöautoilla paikan päälle niin, että tekniikka on etukäteen käynyt laittamassa soittokamat pystyyn.

”On luojan lykky, että ei enää ole keikkabussia. Silloin, kun yli 25 keikkaa tehtiin kuussa, me asuimme käytännössä siellä bussissa. Se ei ollut meille vain takahuone – se oli meille nukkumapaikka, taukotupa, ruokailutila ja juomatila”, Vesa Järvensivu sanoo.

Bussit Esteri ja Raili olivat saaneet nimensä A. Aallon kappaleista.

Mikä tässä kaikessa on parasta? ”Soittohommissa parasta on tietynlainen vapaus. Saamme tehdä asiat aika paljon oman päämme mukaan.”

Ja tietysti liikkuminen. ”Yleensä soittajilla paikan vaihtaminen on verissä. Jos on pitempi tauko, tulee levottomaksi”, Vesa Järvensivu sanoo.

Konsertissa on hienoa, että ihmiset ovat tulleet paikalle vain musiikkia varten: he katsovat, kuuntelevat. Voi tehdä hienovaraisempia nyansseja kuin hälyisessä ravintolassa.

”Ja kyllä lavalla olemisen hetki on juhlahetki”, Järvensivu sanoo.

Vuonna 2019 osataan jo nauttia. Kuvassa laulaja Vesa Järvensivu bändin kanssa keikalla Porissa.

Pitää vähän jännittää

Jännitättekö? Vesa Järvensivu keikkuu puutuolilla ja katsoo lattiaan.

”Konserttitilanteessa pitääkin pikkuisen jännittää. Minulle jännitys on enemmän sellaista keskittymistä siihen tekemiseen. Se on jotain toista kuin nuoruusvuosien patologinen jännittäminen, joka heijastui tekemiseen. Se oli kauhua.”

”On hienoa olla bändissä. Alkuun eturivissä oleminen tuntui vaikealta. En ole luonnostani sellainen, että tulen ja valtaan tilan.”

Sitten oppi luottamaan siihen, että ihmiset yleisössä ovat lähtökohtaisesti esiintyjän puolella.

Nyt ennen esiintymistä tulee kutkuttava tunne.

Nauttii.

A. Aalto konsertoi 10. syyskuuta kello 19 Tampere-talon isossa salissa.

Vesa Järvensivun (oikealla) mielestä on hienoa soittaa nimenomaan bändissä. Yhteispeli toimii. Vasemmalta Mikko Kaski, Jouko Maijala ja Timo Järvensivu.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut