Arvioimme Tammerfestin toisen päivän – Edeltäjissäkin oli onnistumisia, mutta jättiläiset jäivät mieleen: ”Onko tämä Lempäälä?”, kysyi Toni Wirtanen, ja yllytti yleisön uljaaseen yhteislauluun

Lauri Tähkä ja Apulanta olivat Tammerfestin perjantain suurimmat tähdet, mutta aiemmin päivällä ilahduttivat myös Vesterisen yhtyeen yltäkylläisyys, The Rasmuksen vanhat hitit ja Behmin Frida. Aamulehti veti perjantain keikat yhteen.

Toni Wirtanen ja Apulanta kruunasivat Tammerfestin toisen päivän. Keikka päättyi keskiyöllä valtaisiin suosionosoituksiin.

23.7. 0:06

Aamulehti

Tammerfest 22.7. Jannika B, Vesterinen Yhtyeineen, The Rasmus, Behm, Lauri Tähkä ja Apulanta.

Esiintyjäkattauksen osalta Tammerfestin toisen päivän asetelma oli selkeä. Illan viimeisiksi oli buukattu kaksi suomalaisen musiikin jättiläistä, joiden esitykset tulisivat vääjäämättä määrittelemään perjantain yleiskuvan. Tätä edeltäneen kuusituntisen aikana Jannika B:llä, Vesterisellä Yhtyeineen, The Rasmuksella ja Behmillä oli kullakin oma mahdollisuutensa painaa puumerkki loppuunmyydyn festaripäivän yleisön muistiin.

Oivallinen Vesterinen

Koko tapahtuman epäkiitollisimman esiintymisajan (kello 15 kolmipäiväisen festarin välipäivänä!) saaneen Jannika B:n keikka toimitti vielä pitkälti saapumismusiikin roolia, mutta puoli viideltä soittanut Vesterinen Yhtyeineen sai jo kunnon yleisön ja palkitsi sen hienolla vedolla.

Alkuillassa ja kivassa säässä soitetulla kevyellä pop-musiikilla on vaara sulautua ympäristöönsä liian saumattomasti. Muuttua hissimusiikiksi. Siksi Vesterisen hieman tummemmat sävelet olivat erinomainen riitasointu tässä aurinkorasvan, vaalean lagerin ja hellehattujen täyteisessä miljöössä. Keikka ei ollut raskas – Vesterinen Yhtyeineen osaa esittää haikeaa musiikkia hyväntuulisesti – mutta rauhallinen, juuri sellainen, jonka yleisö on alkuillasta valmis vastaanottamaan.

Oli mukavaa käydä pitkäkseen nurmelle, laittaa lippalakki silmille ja kuunnella kymmenhenkisen yhtyeen täyteläistä soittoa. Etenkin Leo Kylätaskun puhallinsoitto upposi kuin veitsi voihin.

Aistit ovat muutenkin avoimemmat, kun musiikin kuulee muualta kuin nappikuulokkeista. Tänään oivalsin, että viime vuonna julkaistu kappale Kolme hyvää vinkkiä on sanoituksiltaan kuin itsenäinen jatko-osa toisen kaljun sanoittajan taannoin luotsaaman Zen Cafén Aamuisin-hitille.

Tero Vesterinen (keskellä) esitti yhtyeineen vahvan keikan. Vesterinen Yhtyeineen osaa esittää haikeatkin kappaleensa hyväntuulisesti. Älä lopu yö ja Kukaan ei koskaan kappaleet olivat Ratinanniemessä kovaa valuuttaa.

Utelias joukkio

The Rasmuksen laulu-kitara-basso-rummut -yhdistelmä kuulosti yltäkylläisen Vesterisen jälkeen tavallistakin tiukemmalta. Terävästi The Rasmus soittikin.

Euroviisuedustus nosti keväällä yhtyettä taas pinnalle. Ratinan yleisö vaikutti kylläkin ennemmin uteliaalta joukkiolta kuin The Rasmusta läpi vuosien seuranneilta faneilta. Vielä vuoden 2008 Livin’ in a World Without You -hittiinkin reagointiin vähän kankeasti, että hetkinen, tiedämmekö me tämän? Se kuitenkin raivasi otollisen tien F-F-F-Fallingille, joka oli keikan helmiä. Sitä seurannut euroviisubiisi Jezebel jäi vanhan hitin jalkoihin, kuten festareilla tapaa käydä.

The Rasmus päätti keikkansa In the Shadows -kappaleeseen.

The Rasmus oli kaivatun erilainen lisä Tammerfestin esiintyjäkirjoon, ihan jo siksikin, että oli festareiden ainoa englanniksi laulava yhtye. Suomen kieleen palattiin Behmin johdolla. Viime vuoden Tammerfesteillä Behmiin liittyi erityistä mielenkiintoa, sillä artisti ei tuolloin ollut vielä paljoakaan keikkaillut.

Paremmalle esiintymispaikalle nyt nostetun Behmin keikka toimi ilman ulkoista nostettakin. Behmin tyyli esiintyä on yksinkertainen mutta toimiva: paikoin jopa majesteetillinen käyskentely ympäri lavaa pakottaa yleisön seuraamaan häntä katseellaan, ja jollain keinolla tämä vangitsevuus onnistuu antamaan nostetta kappaleiden sanoituksille, korostamaan niitä soiton keskeltä.

Hyviä sanoituksia ne ovat. Jo viime kesänä ilahduttanutta Fridaa parempaa festaribiisiä Behm ei tässä vuoden sisällä ollut ohjelmistoon taikonut.

Lue lisää: Huippusuosittu Behm esiintyi loppuunmyydyllä Tammerfestillä – katso koko tunnin mittainen keikka tästä

Behm tarjosi tuttuun tapaansa herkän ja kauniin esityksen. Mustaa hattu oli matkassa, eikä Behm heittänyt sitä yleisöön, vaikka eturivistä sitä pyydettiinkin.

Huipennus

Loppuillassa Lauri Tähkä ja Apulanta lunastivat jutun alussa ladattuja odotuksia.

Jos ja kun lyhyitä festivaalikeikkoja on mielekkäämpää kommentoida mieleenpainuvuuden ja tunnelman kuin minkään muun kriteerin kautta, teki Tähkä täyden kympin suorituksen sukeltamalla lavalta yleisön syleiltäväksi ja soittamalla erään fanin puhelimella tämän äidille. Tällaiset asiat jäänevät festivaalilipusta maksaneiden asianosaisten muistiin.

Musiikillisesti Tähkän keikka oli vähemmän yllätyksellinen kuin sitä edeltänyt väliaika, jolloin Ratinan suvannossa seilanneesta veneestä heitettiin festarialueelle pari vesi-ilmapalloa. Ykköshitit Palavasta vedestä Poltteen kautta Morsiameen tekivät sen, mitä varten ne on sävelletty ja sanoitettu, eli sytyttivät yleisön, joka velloi Tähkän keikan aikana jo ihan kunnon merenä.

Lauri Tähkä valitteli yhdessä välispiikissä alkuviikosta kipeytynyttä selkää, joka ei kuitenkaan lavalla enää mystisesti vaivannut.

Tähkä otti kontaktia innostuneeseen yleisöönsä.

Illan kruunasi Apulanta, jonka esitys oli lopulta omassa luokassaan. Keikka alkoi kuulijasta riippuen joko innostavalla tai vaivaannuttavalla ääniraidalla, jossa Toni Wirtanen kertoi Apulannan syntytarinan. Tarinan loppu sulautui Mitä kuuluu -kappaleen alkuun. Siitä käynnistyi reilusti yli tunnin kestänyt tiukka tykittely.

Apulanta oli Tammerfestin toisen päivän pääesiintyjä.

Jos Vesterisen tietty tumman sävy oli mukava riitasointu valoisassa alkuillassa, oli Apulannan raskas rock puolestaan täydellisessä sopusoinnussa Tampereen hämärtyvän, keikan aikana yöksi taittuneen kesäillan kanssa.

Apulannan Olympiastadionilla alle kuukausi sitten nähneille Tammerfest-keikka oli väistämättä jättikonsertin pikkuveli, mutta perin hyvävoimainen sellainen. Yhtye ei osoittanut kylläisyyden merkkejä. Kun yleisö suoritti Koneeseen kadonnut -kappaleen aikana koko tähänastisen Tammerfestin uljainta yhteislaulua, Wirtanen vaati lisää kysymällä, että onko hän tullut Lempäälään. Tämän jälkeen yhteislaulu nousi tasolle, jota Popedankin on lauantaina vaikea lyödä laudalta.

Toni Wirtanen oli lopulta Tammerfestin kakkospäivän suurin hahmo, kuten ennakoida saattoi.

Keikka loppui puolilta öin valtaisiin suosionosoituksiin.

Piti lopuksi äänestyttää työkavereilla, mikä oli Apulannan paras veto, mutta niin repäisevän komea sylkäisy oli kolmanneksi viimeisenä kuultu Pahempi toistaan, että säästän vaivan.

Aamulehti ja Tammerfestiä järjestävä Nelonen Media Live kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut