Vuosia vankeutta ja 74 ruoskaniskua oli tuomio metallimusiikin esittämisestä – näin muusikot taistelevat islamilaisten maiden sensuuria vastaan

Iranilainen äärimetalliyhtye Confess joutui maanpakoon musiikkinsa takia ja asuu nyt Norjassa.

Iranilainen Nikan Khosravi oli kolme kuukautta eristyssellissä. Hänelle annettiin numerosarja 94170. Se on tatuoituna hänen käsivarteensa.

29.6. 18:12

Yhdeksäs marraskuuta 2015 ovikello soi Khosravin perheen kotona Teheranissa Iranissa.

”Äitini meni avaamaan ja poliisi tunkeutui sisään. He näyttivät luvan ja ottivat tavarani – tietokoneen, soittimet, ja yliopistokirjat”, muistelee Nikan Khosravi.

Hänet ja kaveri Arash Ilkhani pidätettiin ja vietiin Evinin vankilaan, jossa tuomiotaan ovat kärsineet monet iranilaiset toisinajattelijat. Khosravi oli 21-vuotias, Ilkhani 19. He istuivat Evinissä puolitoista vuotta. Lopulta heidän tuomionsa oli yhteensä 14,5 vuotta vankeutta ja Khosraville vielä 74 ruoskaniskua. Syytteet olivat muun muassa jumalanpilkka ja valtionvastainen propaganda.

Nikan Khosravi (vas.) ja Arash Ilkhani pakenivat Iranista Norjaan ja jatkavat siellä musiikin tekemistä.

Käytännössä kaksikko oli tehnyt poliittisesti kantaa ottavaa ja valtionuskontoa kritisoivaa äärimetallia Confess-yhtyeessä. Khosravi pakeni Iranista ennen lopullisen tuomion langettamista, Ilkhani pian sen jälkeen.

Pohjoismaissa metallimusiikki on perinteisesti ollut koko kansan laji. Kukaan ei tosissaan pidä saatanasta karjuvaa äärimetalliyhtyettä uhkana yhteiskuntajärjestykselle ja yleiselle moraalille. Toisin on Iranissa ja esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Siellä metallimusiikki on edelleen vaarallista – sen tekijöille.

Muslimienemmistöisissä maissa metallimusiikki on kielletty laissa. Musiikista voi saada syytteen esimerkiksi jumalanpilkasta ja uskonnon hylkäämisestä, jotka ovat erittäin vakavia rikoksia Iranissa.

Iranin hallinnon virallinen totuus ja iranilainen yhteiskunta ovat kuitenkin hyvin eri asioita. Metallimusiikkia on salakuljetettu Iraniin vallankumouksen alkuvuosilta asti. 1980-luvulla sitä tuotiin kasetteina, 1990-luvulla cd-levyinä ja satelliittikanavien välityksellä ja 2000-luvulla tietysti internetissä, vpn:n turvin.

Khosravi oli kuin lukemattomat muutkin teinit ympäri maailmaa, jotka löytävät metallin ja haluavat soittaa itse.

”Rakastuin metallimusiikkiin 12–13-vuotiaana. Olin tosi innostunut soittamaan ja tekemään musiikkia. Samaan aikaan minulla oli käsitys maailmasta, jossa elin ja yhteiskunnasta, jossa kasvoin. Näin ympärilläni sortoa”, kertoo Khosravi netin välityksellä Norjasta, jossa hän on asunut poliittisena pakolaisena vuodesta 2019 asti.

“Musiikista tuli ikkuna maailmaan, jonka kautta pystyin jakamaan kokemuksiani. Merkitsi todella paljon, että edes yksi ihminen kuunteli.”

Khosravi oli toki kuullut taiteilijoista, joita vainottiin, jotkut joutuivat maksamaan sakkoja tai joutuivat jopa vankilaan Iranissa. ”En vain välittänyt”, hän sanoo. Khosravin mukaan tämä on laajemminkin hänen sukupolvensa kokemus.

Hän on nyt selkeästi hyvinvoivan oloinen, asuttuaan jo vuosia Norjassa. Hän järjestää metallifestivaaleja, tekee töitä ja soittaa. Etäisyys on antanut mahdollisuuden katsoa Irania kauempaa.

“Sitä miettii minkälaisessa maailmassa kasvamme, kun on kotoisin yhteiskunnasta, jossa Slayer-paidan pitäminen on kapinallinen teko. Silloin juuri haluaa pitää sitä paitaa ja sanoa, että ette voi muuttaa tätä.”

Musiikin ulkoiset merkit, levynkannet, paidat, muu pukeutuminen, kaikki siihen liittyvä voi Iranissa aiheuttaa vaikeuksia viranomaisen kanssa. ”Poliisi pysäytti minut muutaman kerran t-paitani ja ulkonäköni takia.”

Mitä poliisi sellaisessa tilanteessa tekee? Khosravia naurattaa, kun hän kertoo.

”Poliisi kysyy, oletko satanisti ja vastaan että en ole. Yhdeksän kertaa kymmenestä he päästävät menemään. Pahimmillaan joutuu poliisiasemalle ja perhettä käsketään tuomaan joku toinen paita, ennen kuin päästetään ulos.”

Vuonna 2015 rangaistus oli kuitenkin paljon vakavampi kuin vain komento vaihtaa paita.

Pasqualina Eckerström tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa äärimetallista uskonnollisena rajanylityksenä ja poliittisena muutosvoimana Iranissa ja Saudi-Arabiassa. Confess on yksi hänen keskeisistä tutkimuskohteistaan. Hän tuntee bändin jäsenet jo myös henkilökohtaisesti.

Pasqualina Eckerström tutkii Lähi-idän äärimetalliyhtyeitä ja musiikkia rajanylityksen välineenä.

”Äärimetalli ei ole enää rajoja rikkovaa suurimmassa osassa pohjoista pallonpuoliskoa. Mutta se on sitä edelleen etelässä”, hän sanoo.

Hänen mukaansa voimakkaan islamilaisissa maissa muusikot kokevat vahvasti tekevänsä vastarintaa. Koska uskonnollisen hallinnon kontrolli on niin ankaraa ja sensuuri on niin kovaa, äärimetallista on tullut vastarinnan väline.

Iranissa kuunnellaan kaikkia metallin alalajeja, mutta itseilmaisuun käytetään ennen kaikkea äärimmäisintä metallia. ”Suurin osa nuorista haluaa taistella äärimmäistä sensuuria vastaan”, Eckerström sanoo.

Iranissa on hänen arvionsa mukaan noin sata metallibändiä. Koska kyse on maanalaisesta kulttuurista, tarkkaa arviota on vaikea tehdä. Yksityisiä, laittomia metallibileitä järjestetään kaupunkien ulkopuolella.

Khosraville musiikki on alusta asti ollut poliittista protestia. ”Ehdottomasti. Ensimmäinen julkaistu kappaleemme käsitteli sortoa ja järjestäytynyttä uskontoa ja sama linja on jatkunut kahdentoista vuoden ajan viimeisimpään levyymme asti.”

Bändiltä ilmestyi tänä vuonna levy Revenge at All Costs, joka on täynnä groovaavaa thrash-numetal henkistä kiukkumetallia.

Iranin sensuurijärjestelmä on maailman pahimpia. Se perustettiin vuoden 1979 islamistisen vallankumouksen jälkeen. Kaiken julkaistavan taiteen pitää kulkea Kulttuurin ja islamilaisen ohjauksen ministeriön kautta. Tai pitäisi kulkea.

”Lain mukaan laulujen sanoitukset pitää kääntää farsiksi, jotta ne voidaan tarkistaa. Jotkut metalliyhtyeet tekevät kompromisseja, mutta suurin osa äärimetallimuusikoista on sitä mieltä, että taiteelle ei pidä pyytää lupaa eikä tehdä kompromisseja vallanpitäjien kanssa”, Eckerström sanoo.

Osa iranilaisista metallin tekijöistä pysyy piilossa. Confess toimi julkisesti eikä esimerkiksi kätkenyt kasvojaan. Seuraukset olivat hyvin raskaat.

Tuomio oli poikkeuksellisen kova. Khosravi ei osannut odottaa sitä.

”Olin kuullut tarinoita salakonserteista, joissa poliisi oli pidättänyt pari teiniä, mutta heidät oli vapautettu seuraavana päivänä. Mutta että olisi joutunut vankilaan, saanut ensimmäisessä tuomioistuimessa kuuden vuoden ja seuraavassa kahdentoista ja puolen vuoden tuomion – sitä en todellakaan osannut odottaa. Luulin, että saisimme jonkun paperilapun ja meidät pistettäisiin vannomaan, että emme tee tällaista enää.”

Mutta niin hänet vain vietiin suoraan vankilaan, Eviniin. ”Se on kauhea paikka. Poliittisena vankina Iranissa, se on helvettiä. Ei niin että siellä olisi koko ajan hakattu, mutta vapaus vietiin.”

Khosravi oli kolme kuukautta eristyssellissä ja päivittäin kuulusteltavana. Hänen käsivarteensa on tatuoitu numerosarja 94170. Se hänelle eristyksessä annettiin.

”Kuulusteluissa uhattiin suoraan, että jos en tee yhteistyötä, he pidättävät tyttöystäväni.”

Khosravi halusi suojella läheisiään. Hän tunsi jo pitkään ennen pidätystä, että häntä tarkkaillaan. Vankilassa Khosravia varoitettiin. Ensi kerralla hän ei tulisi enää Eviniin, vaan kävisi jotain pahempaa.

“Tajusin, että ensi kerralla perheeni ei enää kestäisi. Tiesin, etten voi lopettaa musiikin tekemistä. Olen kuin addikti. Mitä jos toisella kerralla äitini saisi sydänkohtauksen? Tajusin, että minun piti lähteä menemään.”

Confess-yhtyeen keikkakokoonpanossa soittaa Khosravin (oik.) ja Ilkhanin lisäksi kolme norjalaista muusikkoa.

Miksi juuri Confess sai näin kovan tuomion? Khosravi sanoo, ettei hän vieläkään osaa varmuudella sanoa. “Voin arvailla. Oli pari syytä. Muutamassa kappaleessamme käsitellään arkoja aiheita. Vuosina 2013–2014 puhuin äänekkäästi maan poliittisesta tilanteesta, radiossa ja muualla mediassa. Se varmaankin vaikutti.”

Pidätyksiä tapahtuu silloin tällöin. Eckerströmin mukaan vakavampia syytteitä nostetaan muusikoita vastaan Iranissa muutaman vuoden välein. Viimeisin on Arsames-yhtye, jonka kaikki kolme jäsentä saivat viiden vuoden tuomion. He pakenivat maasta 2020.

Myös Confess pakeni ennen kuin heidän tuomionsa luettiin. Khosravi asui ensin Turkissa. Kansainvälinen järjestö otti häneen yhteyttä ja tarjosi turvapaikkaa Norjasta.

”Tiesin että siellä on kylmä, mutta tiesin myös, että siellä on black metallia, eli kukaan ei ainakaan ahdistelisi minua musiikin takia”, hän naurahtaa.

Niin iranilainen metallimuusikko muutti Norjaan joulukuussa 2018. Hän asuu nyt Pohjois-Norjassa. Miten kylmä maistuu?

”Se ei ole hyvä juttu”, hän nauraa. ”Mutta, kyllä sitä sietää.”

Confessissa soittaa nyt kahden iranilaisen lisäksi kolme norjalaista.

Norja tunnetaan black metallista, jossa metallimusiikin uskonnonvastaisuus on viety ehkä äärimmilleen. Kun Khosravi kirjoittaa ja karjuu sanoja uskonnollisesta sorrosta, hän puhuu kokemuksesta. Lännessä bändien sanoitukset viittaavat ennemminkin historiaan. Miten Khosravi itse näkee tämän eron?

”Se on kuin katsoisi sotaelokuvaa, jonka ohjaaja olisi ollut sotilaana oikeassa sodassa, verrattuna siihen että katsoisi elokuvaa, jonka on ohjannut joku, joka on vain kuullut sodasta.”

Hän laulaa kokemuksistaan. ”Kun puhun vankeudesta, sodasta, hiljentämisestä sekä protestista ja vihasta, jota niistä seuraa, se tulee todellisesta paikasta.”

Nyt hänellä on jotain, mikä on kaikkein arvokkainta.

”Elän nyt yhdessä maailman edistyksellisimmistä valtioista. Minulla on poikkeuksellinen näkymä, koska olen nähnyt molemmat puolet. 23 vuotta elämästäni elin toisenlaisessa tilanteessa. Nyt minulla on vapaus. Nyt minulla on sananvapaus.“

Confess esiintyy 27.7. On the Rocksissa Helsingissä.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut