Lakecia Benjamin oli Tampere Jazz Happeningin tähti. - Musiikki - Aamulehti

Jazz on saanut uuden supertähden – Lakecia Benjamin oli Tampereen jazztapahtuman sensaatio

Konserttiarvio: Tampere Jazz Happening järjestettiin jo 40. kerran. Musiikin kirjo oli laaja, soiton taso korkea.

Lakecia Benjamin puhalsi altollaan maailman hieman paremmaksi paikaksi Tampere Jazz Happeningin lauantain iltakonsertissa Pakkahuoneella.

7.11. 14:22

Aamulehti

Jokainen festivaali tarvitsee suuren hetkensä. Tampere Jazz Happeningissa sellainen koettiin Pakkahuoneen lavalla keskiyöllä lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi.

Ensin estradille asteli yhtyeen piinkova rytmiryhmä: pianisti Zaccai Curtis, basisti Lonnie Plaxico ja rumpali EJ Strickland päästivät irti hurjan rytmisen pedon, jonka kiihkeä sydämensyke loi kihelmöivän odotuksen tunnelman. Kului tovi ja toinenkin. Sitten tuntui kuin jazzin jumalatar olisi laskeutunut keskuuteemme afroamerikkalaisen rytmimusiikin temppelistä. Newyorkilainen saksofonisti Lakecia Benjamin otti suvereenisti paikkansa yhtyeen keskipisteessä ja puhalsi altollaan maailman hieman paremmaksi paikaksi.

Lue lisää: ”Jazz kuuluu tänne” – katso jättimäinen kuvakooste Tampere Jazz Happeningin torstaista ja perjantaista

Benjaminin ikä tuntuu olevan tarkoin varjeltu salaisuus, mutta nuorihan hän vielä on. Musiikillisesti hänen nyt kuultu Coltrane-projektinsa on kotoisin 1960-luvulta, vaikka tapa, jolla Benjamin tulkitsee John ja Alice Coltranen musiikkia onkin täysin ajaton. Hänelle Coltrane on samanlainen innoituksen lähde kuin Beethoven klassisille muusikoille. Syvä ja ikuinen.

Kun Lakecia Benjamin puhaltaa saksofoniinsa, kuulija saa korviinsa puhdasta energiaa ja henkistä informaatiota äärimmilleen tiivistetyssä paketissa. On vain tämä hetki.

Ja Asenne. Benjamin ei peittele osaamistaan ja itsevarmuuttaan. Hän on olemukseltaan ylväs kuin uudestisyntynyt Miles Davis ja soittonsa intensiteetissä kuin John Coltrane itse. Vaiteliaista edeltäjistään Benjamin tosin eroaa siinä, että hän on yhtä energisen pulppuava välipuheissaan kuin soittaessaankin.

Benjaminin yhtyeen tunnin setti kuuluu Tampere Jazz Happeningin 40-vuotisessa historiassa samaan klassikkojen sarjaan kuin David Murrayn oktetti 1983, Steve Lacyn kvintetti 1985, Don Cherryn kvartetti 1992, James Carterin kvartetti 1993, Esbjörn Svenssonin trio 2005 ja Charles Lloydin kvartetti 2016.

Etnisiä ääniä

Tampere Jazz Happeningin 40. vuosi toi naisartistit muutenkin poikkeuksellisen voimallisesti festivaalin terävimpään taiteelliseen kärkeen. Perjantaina säväyttivät saksofonisti Linda Fredriksson ja laulaja Natacha Atlas yhtyeineen, lauantaina trumpetisti Yazz Ahmedin kvartetti ja pianisti Sylvie Courvoisierin trio esiintyivät vahvasti.

Lue lisää: Muusikko löysi yllättävästä paikasta pitkään hakemansa äänen – Luontokin saa soida Tampere Jazz Happeningissa esiintyvän Linda Fredrikssonin uudessa musiikissa

Fredrikssonia kuulin parin kappaleen verran vasta Ylen jälkilähetyksestä, mutta senkin perusteella saattoi huomata, ettei hänen uutta Juniper-projektiaan ole turhaan kehuttu. Levy siirtyi luontevasti live-tilaan, kun Fredriksson avasi koko sielunsa kiehtovalla soitollaan.

Tampere Jazz Happening

★★★★★

Esiintyjät: Useita konsertteja ja yhtyeitä.

Paikka ja aika: Tullikamarin Pakkahuone 5. ja 6.11.

Natacha Atlas on egyptiläis-belgialainen maailmanmusiikin supertähti, joka on nyttemmin ottanut jazzin ainutlaatuisen lauluäänensä tyylikehykseksi. Atlaksen äänenkäytön pohjoisafrikkalainen fraseeraus on hyvin instrumentaalista, mikä sopi loistavasti hänen monikansallisen yhtyeensä kokonaissointiin. Pianisti Alcyona Mick osoittautui ilmiömäisen herkäksi ja taitavaksi muusikoksi, sama päti trumpetisti Hayden Powelliin.

Natacha Atlaksen lauluääni keskusteli hienosti pianisti Alcyona Mickin herkkien harmonioiden kanssa.

Yazz Ahmed tunnelmoi kauniisti ja herkästi kvartettinsa kanssa. Hänenkin etninen taustansa heijastui yhtyeen arabialaisessa musiikillisessa aksentissa.

Lauantain kohokohtia oli pianisti Sylvie Courvoisierin trion kaikkea muuta kuin perinteinen triosoitto. Luodessaan aina yllättävän sointimaailman Courvoisier käytti koskettimistoa kaikin mahdollisin tekniikoin kämmensivelyistä nyrkiniskuihin.

Donnerin lauluja

Festivaalin perjantai sisälsi pop-laulaja Pepe Willbergin harvinaisen pistäytymisen jazzin maailmaan. Tai lauloihan Willberg näitä Henrik Otto Donnerin jazzhenkisiä sävellyksiä jo 1970-luvun alussa, joten musiikki oli hänelle tuttua. Yhtyeenä oli Jukka Eskolan Statement, joka noudatti varsin pitkälle Donnerin alkuperäisiä sovituksia.

Pepe Willberg tulkitsi Henrik Otto Donnerin lauluja.

Willberg aloitti keikan vähän kankeasti, sillä laulaja oli aika tiukasti kiinni tekstipaperissa, mutta ohjelman edetessä solistikin rentoutui. Olennaista oli toki se, että veteraanin ääni on edelleen varsin hyvässä kunnossa. Yhtye sooloili ajoittain antoisasti, ja varsinkin trumpetisti Jukka Eskolan ja pianisti Mikael Myrskogin sooloissa oli maukkautta ja letkeyttä.

Lauantain iltapäivässä sopraanosaksofonisti Roberto Ottovianon yhtye soitti korkealla teknisellä tasolla John Coltranen ja Eric Doplhyn jälkeisessä hengessä, mutta vähän persoonattomasti ja yllätyksettömästi.

Festivaalilla jaettiin myös palkintoja. Jazzliiton perinteisen Yrjö-palkinnon sai rumpali-säveltäjä Mikko Hassinen ja elämäntyöpalkinnon laulaja Maija Hapuoja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut