Salassa pidetyn uimarannan historia yllättää – Tarinoiden lisäksi nyt tarjolla myös suppailua ja jäätelöä

Onkiniemi: Valtteri Lampisen ja Essi Kuusiston jäätelökioskilla voi herkuttelun lisäksi vuokrata sup-laudan.

Salassa pidetyn uimarannan historia yllättää – Tarinoiden lisäksi nyt tarjolla myös suppailua ja jäätelöä

Valtteri Lampinen ja Essi Kuusisto pitävät kioskinsa auki hyvällä säällä vähintään iltaseitsemään.

Anni HuttunenMoro, Onkiniemi

Valtteri Lampinen ja Essi Kuusisto ovat asuneet Onkiniemessä jo kolme vuotta. Heitä on aina ihmetyttänyt, ettei alueella ole juuri mitään palveluja. Pariskunta päätti muuttaa asian laidan.

Lampinen ja Kuusisto perustivat jäätelökioskin toukokuussa. Jäätelön lisäksi kioskilla voi herkutella belgialaisilla vohveleilla ja sumpilla tai vuokrata sup-laudan.

Monipuolinen kioski on saanut naapurustossa lämpimän vastaanoton.

– Olemme kotoisin aika pieneltä kylältä, ja meistä tuntui hassulta, ettemme aiemmin tunteneet varmaan yhtäkään naapuriamme, Lampinen kertoo.

Kioskin perustamisen jälkeen ihmiset ovat tulleet tutuksi. Nuoret yrittäjät uskovat, että kioski lisää yhteisöllisyyttä, eikä vain siksi, että sen pyörittäjät tuntevat nyt naapurustonsa asukkaat.

– Kun ihmiset tulevat tähän istuskelemaan, he alkavat jutulle toistensa kanssa ja tutustuvat, Lampinen sanoo.

Tarinoita menneisyydestä

Lampinen ja Kuusisto eivät kumpikaan ole lähtöisin yrittäjäperheestä. Kuusisto on valmistunut sisustusrakentajalinjalta ammattikoulusta ja Lampinen taas opiskelee proakatemiassa. Yrittäjyys tuntuu molemmista omalta jutulta ja he aikovat jatkaa tällä tiellä myös tulevaisuudessa.

He kertovat, että kioskin pyörittämisen myötä he katsovat asuin­aluettaan uusin silmin.

Naapuruston jäsenet ovat kertoneet nuorille yrittäjille hauskoja tarinoita alueesta ja sen historiasta.

– Tämä oli pitkään virkamiesten uimaranta, joka haluttiin pitää piilossa isolta yleisöltä. Kyseessä on kuitenkin kaupungin hoitama ranta, joten jossain vaiheessa tuli vaatimus, että tänne pitää ohjata kaikki halukkaat. Ratkaisuna tänne pystytettiin pieniä ja huomaamattomia kylttejä, jotta velvollisuus tulisi täytettyä, mutta kukaan ei silti löytäisi rannalle, Lampinen kertaa.

Uusi laji testiin

Lampisen ja Kuusiston kioskia erottaa muista mahdollisuus vuokrata sup-lauta. Laji on ollut viime vuosina kovassa huudossa, mutta lauta itsessään on melko kallis.

– Kioskilla uutta lajia pääsee testaamaan tunniksi vain 15 eurolla, Lampinen kertoo.

Pariskunta oli itse testannut lautoja ja suppaillut aina Särkänniemen selälle saakka. Vaikka jalat olivatkin olleet hapoilla, näkymä oli ollut sen väärtti.

Nuoret yrittäjät

Moro tahtoo olla mukana tukemassa reippaita itse itsensä työllistäviä nuoria myös tänä kesänä.

Oletko itse nuori yrittäjä tai tunnetko jonkun kuvaukseen sopivan henkilön? Vinkkaa yrityksestä Morolle, niin me kerromme siitä tamperelaisille.

Vinkkejä voi lähettää Moron sähköpostiin osoitteeseen moro@aamulehti.fi.


Kommentit (1)

  • TOTUUS RANNAN MENNEISYYDESTÄ

    ”Ellu” oli ennen hyvinkin vireä paikka uimarantana, venerantana, sekä mattojen pesupaikkana. Pyykkilaiturilla näki aina tuttuja puuAmurilaisia pyykillä ja pikkupoikia ongella. Viereisten tehtaiden työntekijät kävivät uimassa ruokatunneillaan ja töiden jälkeen. Tehtaitahan oli mm. Haarlan Paperitehdas, Verho- ja Paitatehdas, Suomen Trikoo ja Sahanterä. Kaikki ihan vieressä. Uimarantojakin oli kaksi, toinen pienille lapsille, matala hiekkaranta laguunissa, sekä kallioranta Näsijärven puolella. Saattoi uimareiden joukossa olla virkamiehiäkin, mutta pääsääntöisesti ranta palveli Amurin työläisperheitä. Amurin miehet pitivät veneitään viikot teloille vedettyinä, ja perjantaisin lähdettiin kuka mihinkin, viikonlopun viettoon. Satoja kertoja olen itsekin lähtenyt saareen, Pikku Röyniöön, mökille vaarini ja veljensä kanssa. Muutoinkin seutu oli tullut tutuksi, kun vaarini veli ajoi Finlaysonnin ”pässiä” tehtaan ja Santalahden väliä. Pässi oli kapearaiteiselle tehty sähköjuna, jolla kuljetettiin mm. halkoja ja raaka-aineita tehtaalle. Ennen vieraan oli vaikea löytää ”Elluun”. Amurin seisakkeen ja ratavartijan talon vierestä mutkitteli tie, josta osan lohkaisi Näsikartanon talot. Ja eteenpäin mentäessä kohti Verho- ja Paitatehtaan porttia, erkani kapea, molemin puolin aidoin eristetty, polkupyörillä ja jalan kuljettava polku rantaan. Joskus 50-luvulla kaupunki rakensi mäen töyräälle uimakopinkin. Lapsen mieleeni painui ikiajoiksi karsea näky. Joku mies räjäytti itsensä uimakopin takana istumalla dynamiittirepun päällä. Amurin naiset kauhuissaan asiaa toimittivat ja me pikkupojat uteliaina säntäsimme paikalle. Ei ollut vielä pelastuslaitos ja poliisi ehtineet paikalle. Näky olisi saanut jäädä näkemättä. Mies oli monina kappaleina puiden ja puskien oksilla………………… Muutoin kyllä on varsin positiiviset ja valoisan muistot säilyneet ”Ellun” rannasta.
    Superhieno juttu, että ”Elluun” on saatu ”jätskikikkari”. Eipä ole ikinä ennen ollutkaan mitään vastaavaa. Onnea ja menestystä palvelun tarjoajille, varmasti vielä tavataan!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet