Moron kolumni: Rock, rauha ja rakkaus

Teppo Sulonen

Alussa oli rock, rauha ja rakkaus. Ei se tainnut olla ihan alussa, mutta nuorisolla on tapana unohtaa mennyt ja rakentaa oma maailmansa. Historian opetuskin maistui tylsältä. Kaikki tuntui mahdolliselta. Edellisen sukupolven toimet maistuivat tietysti vääriltä, niin käy säännöllisesti polvesta toiseen. Se on luonnonlaki.

Rock oli tullut kepittäen iskelmän ja tangon reilulla rumpupalikan mitalla. Musiikki oli kapinaa täynnä, ja laulujen sanat tähystivät parempaan tulevaisuuteen ja reiluun meininkiin. Sotaan kyllästynyt nuoriso uskoi sinisilmäisesti rauhaan, kukka vaan hiuksiin ja menoksi. Ulkoasu muuttui harmaasta värikkään rohkeaksi. Rakkaus muihin ihmisiin oli rinnakkaiselon tukipilari. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus varsin ontuva. Pieleen meni, ihanteet luhistuivat.

Nyt tähän sloganiin suhtaudutaan huvittuneesti. Ääneen sanoja ei lausuta, mutta selän takana surkutellaan ja naureskellaan. Aikakauden tähdistä muutama saadaan roudattua rollaattorilla lavalle. Sanoma on kadonnut äänen mukana. Rauhasta ei ole tietoakaan, ja kitarakin on epävireessä.

Aamulla pitää nyt tarkistaa ikkunasta, onko suuri kähy jo alkanut. Samanmielisten suurten laumojen tilalle on syntynyt joukko yhtä pientä totuutta vannovaa väkeä, joka mukiloi toisinajattelijan netissä hiljaiseksi. Vieras uskonto tai ihonväri riittää perusteeksi. Rakkaus kohdistuu omaan selfie-kuvaan. Kaverille ei paljon kakkua jätetä.

Eihän kaikki tietysti noin huonosti ole, mutta vanhaan ei ole paluuta. Tilalle tulee aina uutta ja yllättävää. Ennen oli silti kaikki paremmin, totta kai. On helppo tuomita kännykkäänsä hierova kanssaeläjä, jonka elämä näyttää olevan laturin johdon varassa. Sille vaan emme voi mitään. Paperi ei palaa, se palaa poroksi. Seuraavalla sukupolvella on vuorostaan omat vempaimet. Niitä sitten porukalla taas kauhistellaan.

Tänä onnettomana itsekkyyden aikana oma etu ajaa yhteisen edelle. Mikä voisi olla viime vuosien slogan. Olisiko se raha, riita ja rienaus. Jopa pressaksi näyttää maailmalla pääsevän, jos on tarpeeksi hynää. Kaikille avoin verkko on aukaissut myös kielen kannat. Kirjoituskyky on kyllä palannut, mutta keskittyy herkästi toisinajattelijan solvaamiseen. Puhkutaan vihaa, se on helppoa nimimerkillä. Kasvot eivät näy. Kovin huutaja ei voita, vaan se, joka ehtii ensin.

Toivoa kuitenkin on. Vaikka toisin luullaan, ei nykynuorten polvi ole se paha törkypuheiden levittäjä. Toivottavasti nuoret pian pääsevät valtaan, kun oman elämän vaikeuteen turhautunut välipolvi vanhenee, eikä kunnolla näe tietokoneen näppäimiä. On näkyvissä, että huoli ihmiskunnasta ja ympäristöstä nousee maahan tallattujen rajamuurien yläpuolelle. Pieni ihminen nousee sille kuuluvaan arvoon, ja kuunteleminen voittaa taas huutamisen. Moraali palaa.

Toivoa on, muutos aina kestää, mutta ehkä nopeasti sykkivä maailma takoo vauhtia. Nuoret löytävät varmasti myös katsomukselleen kelpo tunnuksen. Se voisi olla vaikka räppi, riemu ja reiluus.

Kirjoittaja on kirjailija ja IT-alan veteraani


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet