Moron kolumni: Kekä vei uimarannalta ponnun ja laitskan?

Kirsikka Arkimies

Uskottava se on. Olen ehkä myöhäisherännyt tässä asiassa, mutta silti se kummastuttaa.

Minne on kadonnut Epilässä sijaitsevan uimarannan eli Vanhan Tohlopin laituri?

Siis se todella pitkä puulaituri, jonka päässä oli ennen muinoin taivaansininen ponnu ja jonka kuudennen tolpan kohdalta uimakoulussa harjoiteltiin hyppyjä veteen?

Ensin rannalta vietiin piikki, sitten liukumäki, lopulta hävisivät pukukopit ja nyt on laitskakin kadonnut. Vain tolpista jääneet nysät ovat hiekkapohjassa uimareiden kiusana.

Onkohan ne jätetty uutta laituria varten? Vai onko kyseessä vain muinaisjäänne, josta kukaan ei välitä vastarannan kukoistavan Uuden Tohlopin ja Nahkatehtaan lähellä sijaitsevan lastenrannan vuoksi.

Vanha morolainen voisi aiheesta kysyä, että mitäs tää ny o? Pelastusrengas ja koiravieraat kieltävä kyltti sentään vielä rannalta löytyy.

Meidän perheen aikuiset ja lapset ovat kukin vuorollaan oppineet uimaan Vanhalla Tohlopilla. Aikanaan isäni sitoi vaatenyyttinsä päähänsä ja kroolasi reippaasti vastarannalle töihinsä.

Vanhalla Tohlopilla on suudeltu ensisuudelma ja uskaltauduttu veteen raekuuroilla sekä syyssateilla. Siellä on sukelleltu sumuiset aamu-uinnit ja kelluskeltu elokuun tähtiyöt.

Rannalta on haettu kastevedet ristiäisiin, sen maisemia on tallennettu perhekuviin, siellä on istuttu itku silmässä.

Perinteikkään uimarannan laitamilta on poimittu keltahaperot, kantarellit, puolukat ja lakat, siellä on ihasteltu hirvien uimaretkiä ja narrattu 12-kiloinen haukikin.

Omassa saunassa on otettu tujut löylyt ja sitten huristeltu hikisellä kimppakyydillä saunatakit päällä tutulle rannalle.

Jokainen meistä tietää missä kohden äkkisyvä yllättää, missä sympaattiset vedenelävät asustavat ja miltä ranta näyttää alkukesästä kun syreenit ja juhannusruusut kukkivat. Talvella laiturilla on voinut pukea luistimet ja nauttia retkieväät.

Vaikka voihan se olla, että Tampereelle tarvitaan varttuneiden uimaranta, jossa voi kaikessa rauhassa kastautua ja kauhoa ilon pintaan.

Tällä hetkellä kuitenkin koirien uittajat, uimareiden lomaan virveliään suhauttelevat kalamiehet ja laiturin tolpat hiekkapohjassa pilaavat legendaarisen rannan kesätunnelman.

Ihan kuin rakas uimapaikkamme uinuisi Ruususen unta.

Kirjoittaja on psykoterapeutti, työnohjaaja ja tietokirjailija.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet