Moron kolumni: Asiakaspalvelua naurun kera

Heikki Salo

Parasta asiakaspalvelua on tietysti se, että kun asiakas ruinaa pikkuisen vähemmän kuin liikaa, niin homma hoituu. Vaikkapa renkaiden vaihdon samalle päivälle kesken kevätruuhkan parin tunnin päähän.

Tahditonta asiakkuutta taas on, että saatuaan ajan hän ruinaa vielä iltapäivälle toisen. Kas kun autoja sattuu lähipiirissä olemaan kaksi. Ja kun hän saa toteen toisenkin aikansa, se on sitten ihan parasta palvelua. Pääasia, että kaikki puhaltavat samaan kerran turvonneeseen poskeen, kun rengasrauta lipsahti omissa käsissä.

Auto on haettu tiistaina kolme päivää sitten kaupasta. Maanantaina koeajolla renkaat ratisivat kivasti asfaltilla. Haun hetkellä kakkosrenkaat oli työnnetty peräkoslaan, jossa ne vyörähtelivät edestakaisin kuin sanonko mä kenen ja kuinka isot ja minkä sisässä. En sano. Näinä päivinä pitää olla varovainen kun hassuja höpöttelee. Ugh.

Pussissa ne olivat ne renkaat, selittelin sitten myöhemmin vaimolle. Sattui nimittäin niin, että kun ajelin riskisti tingatussa väliajassa pukille, ja ystävällinen diplomirenkaanvaihtaja alkoi nostella jalkakumeja ulos, niin hän huomasikin, että talvitossut siellä pusseissa ovat. Yöllä oli vaihdettu, autokaupassa, sanoin ja kiittelin ja anteeksipyydystelin ja kaasuttelin pois. Vielä tienhaarassa nousin autosta ja huusin pihamaalle: yöllä ne oli vaihdettu. Vuorenmaa puisteli päätään.

Pojalle sanoin, että olet siellä sitten autosi kanssa tasan kolmelta, tai vähän, tai aika reippaastikin alle. Voivat olla vihaisia jos myöhästyt. Ja jos isälle lähettelevät terveisiä, tai yrittävät hänestä naurahdellen huonoa huumoria lasetella, niin älä usko. Katselet vain eteesi tiukasti ja pidät mielessäsi kuka tämän sinunkin koslasi tankin liian usein täyttää.

Lähdin siitä sitten keikalle. Hyvin oli renkaat vaihdettu. Yksikään ei irronnut ja tasapaino oli hieno. Kuin ei minkäänlaista eroa eilispäivään. Illalla tulin sitten takaisin kotio.

Poika näki jääkiekkoa telkkarissa. Minua ei. Kyselin notta kuinkas se hänen renkaidensa allelaitto ylipäänsä meni. Aika keskiverrosti, pisteli piltti ja aikoi taas unohtaa. Kun kyselin lisää, se vastasi, että ei se nyt sujunut ollenkaan. Ei laitettu alle eikä ylle. No mikäs siinä, tivasin.

Ajelin siihen pukille, sanoi poika, ja kun diplomirenkaanvaihtaja avasi auton peräkoslan, se sanoi että eihän täällä ole yhtään rengasta. Unohdin nimittäin ne kotiin pihavarastoon. Jotenkin se oli hölmönä se rengasmies, ihmetteli kloppi. Ja johtaja Vuorenmaa puisteli päätään.

No mitä sitten teit, kyselin pojalta. En osannut oikein mitään, hän vastasi. Tienhaarassa pysähdyin ja huusin niille, että ne renkaat jäi pihavarastoon.

Mitäs jos äiti kävisi ne joku päivä vaihdattamassa, ehdotin pojalle. Se on hyvä idea, vastasi polvijälki. Näkee äitikin sitten miten hyvä asiakaspalvelu siellä on. Ihan naurussa suin palvelevat.

Kirjoittaja on verbaalivirtuoosi muusikko Pispalasta


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio