Olen kuluneen vuoden samoillut ympäri Pirkanmaan metsiä kollegan kanssa. Olemme työstäneet metsäkävelykierrosta ja kävelleet metsissä. Miten onnellista, että metsiä ja monimuotoisia luontoalueita löytyy kaupungin ihan keskustasta ja erilaisiin lähimetsiinkin on lyhyt matka.
Metsien terveyshyödyt ovat moninaiset ja aiheesta on paljon kiinnostavaa tutkimustietoa. Japanissa lääkärit jopa määräävät reseptillä asiakkaille metsäkylpyjä. Luonto auttaa moneen. Suositeltu vähimmäismäärä luonnossa liikkumiseen terveysvaikutusten saamiseksi on 2 tuntia viikossa, mutta jo 20 minuuttia ja alkaa verenpaine tasaantua.
Materiaalia läpikäydessä - eläköön kirjastolaitos - osui käteen teos suomalaisesta sammaleesta. Wau! Joku on kirjoittanut kirjan sammalista! Kiinnostavaa! Mitä minä tiedän niistä? Sen minkä peruskoulun ja lukion jälkeen kaikki muutkin. Sitä kulkee arkisten asioitten ohitse, pitäen niitä itsestäänselvinä, kunnes pysähtyy uutuuttaan hohtavan sammalkirjan äärelle.
Avasin kirjan ja aloin lukea. Luin vähän lisää. Aukeni kiehtova maailma. Enkä enää katso tätä yksityiskohtaa samoilla silmillä kuin ennen.
Tiesitkö että sammal on yksi ilmastonmuutoksen jarruttajista? Se sitoo itseensä hiilidioksidia, ehkäisee tulvia ja eroosiota ja imee itseensä paljon vettä. Sammal viilentää metsää kuumina päivinä. Sammal kasvaa millin vuodessa ja kolmen metrin turvekerrokseen suolla on mennyt 3 000 vuotta. Se saattaa hohtaa pimeässä, on aina vihreä ja hyvin vaatimaton. Päinvastoin kuin loiskasvit, se ei tukahduta puita vaatimuksillaan, vaan nappaa tarvitsemansa kosteuden ja ravinteet ilman kosteudesta, sumusta, sadekuuroista.
Se kiinnittyy pintoihin ja asettuu sille puolelle puuta mistä vesi valuu alas.
Sammal on hapan, bakteerivapaa ja lievästi antiseptinen. Menneinä vuosisatoina sitä on käytetty haavojen tyrehdyttämiseen, vaippana ja kuukautissuojana. Sammalta on käytetty eristeenä ja askarteluun ja sen keräämiseen täytyy aina kysyä maanomistajan lupa.
Japanissa sammal nauttii suurta arvostusta, kun taas täällä sitä yritetään myrkyttää.
Joka ympäristöllä ja luontotyypillä on omat sammallajinsa. Suomessa on 880 eri sammallajia ( kyllä! ) ja koko maailmassa niitä on 18 000 lajiketta! Nimien keksijät ovat tehneet mahtavaa työtä.
Sammalia luettelemalla saisi aikaan hupaisan runoesityksen. Lahorunkojen ja kantojen pinnalla voi olla esimerkiksi pörrökynsi-, kantohohto-, metsäkamppi-, laholimi-, kantoliuska-, sirokoralli-, kantolovi- ja paanusammalta.
Lumet sulivat ja lähdin Pyynikille. Toden totta! Siellä se tervehti kymmeninä lajikkeina , talven jäljiltäkin vihreänä ja kauniina, kallioita ja maata peittäen. Heittäydyin sammalvuoteelle katsellen ikihonkia ja kuunnellen tikan nakutusta ja tunsin kuinka syke tasaantui ja hengitys kävi helpommaksi.
Eläköön pienisuuri sammal ja suomalainen metsä.
Kirjoittaja on tamperelainen näyttelijä.