Moro, Siperia
Moron uusi ristikontekijä on toimittaja Ilari Leppäniemi, joka on tuttu esimerkiksi Aamulehden sivuilta.
Viikko sitten Morossa ilmestyi viimeinen Heikki Partalan laatima Moro-ristikko ja tässä Morossa ilmestyy ensimmäinen Ilari Leppäniemen Moro-ristikko.
Muutoista voi verrata mannerlaattojen liikkeisiin, sillä Partala ilahdutti lukijoita ristikoillaan yli 20 vuotta. Partala luopui ristikkojen teosta täytettyään 86 vuotta.
Seuraajalle on täällä Morossa ajateltu vähintään yhtä pitkää uraa, mutta antaa Leppäniemen kertoa omin sanoin itsestään ja ristikkofilosofiastaan.
Mikä on ristikkohistoriasi?
”Ristikot ovat osa tärkeintä harrastustani, tarpeetonta puuhastelua. Siihen kuuluvia asioita ovat myös esimerkiksi tietovisailu, muistolaatat ja jalkapallosta riiteleminen. En tiedä, miten tähän on päädytty.”
Oletko aiemmin laatinut ristikkoja, minne ja milloin?
”Laadin ensimmäisen ristikkoni Tampere–Pieksämäki-junassa ehkä vuonna 2017, todennäköisesti tylsistymissyistä. Se on hukassa.”
”Julkisesti debytoin Aamulehden harrastusliitteessä elokuussa 2021. Haastattelin Heikki Partalaa ristikoiden laatimisesta, ja keksin juttuun rakenteen, jossa kisälli kokeilee siipiään mestarin opastamana. Jutusta tuli hauska ja tästä tarinan jatko-osasta vielä hauskempi. Ristikko ei ollut häävi, mutta Heikki lohdutti, etteivät hänenkään aluksi olleet.”
Millä mielellä ryhdyt jatkamaan vuosikymmenten perinnettä, joka on lukijoille tärkeä?
”Nöyrin mielin, kynää puristamatta. Ristikot ovat iloinen asia. On suuri kunnia saada tehdä niitä Moron lukijoille.”
Mikä on haastavinta juuri Moron ristikon tekemisessä?
”Mahduttaa pieneen ja joustamattomaan tilaan tarpeeksi elementtejä, jotka tekevät ristikosta juuri Moron ristikon.”
”Aloittelevalle tekijälle tilan joustamattomuus on myös siunaus. Hyvässä kirjoittamisessa on kyse tiivistämisestä ja temppujen välttelystä. Uskon opetuksen soveltuvan myös ristikoiden laatimiseen.”
Muuttuuko ristikko jotenkin nyt tekijän vaihtuessa?
”Se huononee – mutta alkaa sitten vimmatusti kehittyä. Alustavissa keskusteluissa pestini pituudesta on puhuttu vuosikymmenissä, joten opintie on pitkä.”
”Tietoisena muutoksena luovun pienistä kuvavihjeistä. Niitä olisi mielekäs tehdä, jos osaisin itse piirtää, mutta en osaa. Miniristikko pärjää ilman visuaalista hengittävyyttä.”
”Tamperelaisuus pysyy tärkeimpänä asiana. Minulle luontevinta on lähestyä sitä paikannimien, ihmisten, historian ja ilmiöiden kautta. Murresanoja alan hivuttaa mukaan, kun olen kartuttanut rutiinia ja perehtynyt huolella lähdeteoksiin. Toisin kuin Heikki Partala, en ole Tampereen murteen asiantuntija. Tulen keskeltä Satakuntaa.”