Moro, Siperia
Luontotohtorille voi lähettää pähkäiltävää valokuvan kera moro@aamulehti.fi -sähköpostiin. Kuva on tunnistamisen kannalta tärkeä asia.
Kerro myös, millä paikkakunnalla ja millaisessa paikassa havainto on tehty.
Liitäthän kysymykseen myös tiedon luontohavainnon ajasta sekä eliön kokoarvion.
Moron luontotohtori on Tomi Kumpulainen, joka on luonnontieteellisen museon amanuenssi.
Lukija kysyy: Hyvä luontotohtori! Tammikuussa iltapäivällä kuului kova kopsahdus, kun lintu lensi päin ikkunaa.
Menin heti katsomaan, josko se kuoli vai oliko vain pökissä. Siellähän se istui osittain terassin puolella kasvavan köynnösruusun alla (siksi tausta on musta).
Minulla on vain tavallinen kännykkä, jota yritin viedä mahdollisimman lähelle lintua. Ehdin saada vain yhden kuvan, kun se jo pyrähti lentoon.
Valitettavasti nokka ja pyrstö eivät näy kokonaan. Harmi, etten huomannut tarkistaa niitä ensimmäiseksi.
Lintu oli kropaltaan melko pullea, melkein yhtä leveä kuin pitkäkin.
Jos olisi toinen vuodenaika, olisin voinut luulla sitä vasta poikaseksi. Otsatukka oli keltaruskea.
Värit sopisivat pikkutikalle, mutta rakenne ei täsmää. Tuossa talipötkössä on juuri nytkin pikkutikka, ja kyllä tämä kuvan lintu oli selvästi erilainen. Mustalla ja valkoisella on niin selkeät rajat eikä kirjavuutta juuri ollenkaan.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan asiantuntijan mielipidettä.
Luontotohtori vastaa: Kuvassa on yleisin tikkamme käpytikka, jonka voi tunnistaa siiven pitkistä valkoisista viiruista. Pikkutikka on tätä paljon pienempi, ei juuri talitiaista suurempi.
Värityksessäkin on vähän eroa. Pikkutikalla ja isommalla (suurharvinaisuus) valkoselkätikalla on valkoista myös selän keskellä.
Kuvan yksilö lienee naaras, sillä sen koko päälaki näyttää mustalta.
Tällä tikalla kävi onni onnettomuudessa, kun se pääsi vielä jatkamaan matkaansa.
Lintujen törmäämisiä ikkunaan voi yrittää välttää esimerkiksi haukkasilhuetilla, pitämällä verhoja kiinni tai ripustamalla ikkunan eteen jotain tuulessa heiluvaa.