Moro, Hämeenkatu
Moron tammikuinen juttu Hämeenkadun jalkakäytävälämmityksen kuluista ja hyödyistä sai tamperelaisen emeritus-kenkäsuunnittelija Timo Järveläisen kirjoittamaan Moroon.
Järveläinen halusi varoittaa kulkijoita sulan ja märän jalkakäytävän aiheuttamasta mahdollisesta vaarasta. Asia on niin tärkeä ja mielenkiintoinen, että Moro tapasi Järveläisen Hämeenkadulla.
Silloin ilmeni, että sama liukkaus- ja kaatumisvaara vaanii myös lämpimiä kengänpohjia.
Millä lihaksilla?
Mikä on Järveläisen tausta eli ”millä lihaksilla” hän voi lausua jotain kenkien liukkaudesta.
Sanotaanko niin, että osaamista on taatusti riittävästi.
”Olen ollut koko elämäni kenkäalalla, enimmäkseen kenkäsuunnittelijana. Vuonna 1949 olin innostunut soittamisesta ja uuden alttosaksofonin hankkimiseksi menin kesätöihin Suomen Trikoon rakennuksille. Syksyllä näin Hämeenkadulla partiokaverini, joka neuvoi hakemaan töitä Aaltosen kenkätehtaalta talveksi. Siellä innostuin alasta.”
Järveläinen siirtyi Attilan kenkätehtaaseen ja huomasi saksalaisesta kenkäalan lehdestä ilmoituksen kaksivuotisesta kenkäalan teknisestä koulutuksesta.
”Pääsin sinne vuonna 1953, mutta olin sitä ennen vaihtanut töihin Lahteen, kun kauppaneuvos Mononen oli soittanut Attilaan ja kysynyt sopivaa miestä eläkkeelle jäävän mallimestarin työn jatkajaksi. Mononen suuttui, kun kerroin lähteväni opiskelemaan Saksaan, mutta leppyi ja auttoi saamaan pankkilainan opintojen rahoittamiseen.”
Timo Järveläinen toteaa, että lämmitetty Hämeenkadun jalkakäytävä on usein litimärkä lumisateella, mikä voi aiheuttaa jäätä kengän pohjaan lämmittämättömälle osuudelle astuttaessa.
Vaihto suunnittelijaksi
Saksalaiskoulussa toimi kenkätehdaskin. Opetus alkoi mallin teosta, mutta tekninen puoli ei lopulta tuntunut omalta. Koulussa oli myös vuoden kestävä kenkäsuunnittelun koulutus, johon Järveläinen sai luvan vaihtaa.
Koulun jälkeen hän toimi kenkäsuunnittelijana muun muassa Monosen leivissä, Vaasan kenkätehtaassa ja palasi 1970-luvun alussa suunnittelijaksi Aaltosen kenkätehtaaseen Tampereelle.
”1980-luvulle tultaessa kenkäteollisuus loppui Suomessa ja siirryin freelancesuunnittelijaksi lopun työuran ajaksi ja suunnittelin mallistoja monelle tehtaalle.”
Mikä on vaarana?
Tietoa ja osaamista siis on. Lisäksi Järveläinen suunnitteli urallaan kengänpohjia muun muassa tamperelaiselle Sarvikselle ja monelle suomalaiselle kenkätehtaalle. Sarvishan tunnetaan muun muassa ämpäreistään ja pulkista, mutta aikoinaan tehtaalla tehtiin myös paljon kengänpohjia.
Mikä siis märässä Hämeenkadussa on riskinä?
”Kun kengän pohja kastuu lämmitetyllä osuudella ja astutaan kylmälle lämmittämättömälle osuudelle lumelle tai jäälle, kengän pohja jäätyy ja voi olla muutaman metrin ajan hyvin liukas. Se on hyvä tiedostaa.”
Lämmitystä hän ei kuitenkaan lopettaisi.
Sama pohjan jäätymistilanne voi tulla, kun tulee sisältä ulos ja kengän pohja on lämmin. Pari metriä kannattaa ottaa varovasti.
”Itse suosin talvisin nastakenkiä, ja niissäkin pitää olla nastat kunnossa, sekä karkeakuvioisia pohjia, monen kenkäalan ystävänkin mielestä pitävä pohja on Vibram.”