Kiskobussissa on tunnelmaa , vaikka monelta ovat pelihousut palaneet

20.1. 12:00

Ensin tiedotus suoraan Wikipediasta. Kiskobussi on rautateillä paikallisliikenteessä käytetty kevyehkö, pienehkö moottorivaunu. Niitä käytettiin yleisesti 1950-luvulta 1980-luvulle. Valmetin valmistamia siniharmaita kiskobusseja kutsuttiin lättähatuiksi. Muitakin valmistajia oli.

Kolumnini otsikko viittaa vahvasti menneeseen, jonnekin muutaman vuosikymmenen taakse 1960-luvulle. Kiskobussien historia kuitenkin jatkuu ainakin Tampereen kulmilla. Alkuperäisestä rautatieonnikasta kehitetty versio liikennöi edestakaisin Tampereelta Keuruulle muutaman kerran päivässä.

Olen ajautunut VR:n palvelun käyttäjäksi. Kiskobussi kuljettaa minut tämänhetkiseltä asuinpaikkakunnaltani Juupajoen Korkeakoskelta Tampereen iloihin enimmiltään hyvällä menestyksellä. Tampereen päätepysäkki on keskellä kaupunkia rautatieasemalla, josta on helppo lähteä kulkemaan kaupungin kaduille. Junaan ei myydä paikkalippuja.

Pirkanmaan kiskobussin eteen on kuitenkin ilmaantunut ongelmia. Yhdellä vaunulla liikkuva kiskobussi on usein tupaten täynnä matkustajia. Monet joutuvat seisomaan ahtaudessa. Siksi minun on tullut tavaksi saapua Tampereen päässä junalle jo puolta tuntia ennen aikataulunmukaista lähtöä. Näin saattaa varmistaa itselleen istumapaikan. Ainakin, jos unohdan 2010-luvulla kuolleen äitini vanhat opetukset rollikoiden, onnikoiden ja junien itsestään selvistä, kirjoittamattomista kohteliaisuussäännöksistä.

Vanha kansa on viljellyt ohjeita aktiivisesti: ”Vanhukset, lapset ja naiset saavat istua ensin”. Äitini hyvät pyrkimykset ja neuvot alkoivat vähitellen haurastua, kun ikiaikainen käytäntö julkisten kulkuneuvojen istumajärjestyksestä menetti merkityksensä.

Sananparretkin muuttuivat. Tätä nykyä kuulee bussien käytävillä seisovien mummujen ja pappojen neuvovan nuorisoa istumaan rauhassa, jotta jaksavat sitten vanhana seistä. Hankalinta matkustaminen oli loppuvuodesta ja tämän vuoden alussa. Silloin Juupajoen asemalla Tampereen junaa odottaneet kyselivät toisiltaan, että mahtaako juna tulla tänään. Enimmiltään tiettävästi jopa kolme vuoroa päivässä korvattiin busseilla, jotka saapuivat pysäkille puolisen tuntia junan aikataulusta jäljessä.

Monelta matkustajalta paloivat niin sanotusti pelihousut. Pulmallista tilannetta lisäsi se, että tiedot kulkuneuvon vaihdoksista tulivat kovin myöhäisessä vaiheessa.

Kiskobussin elämää tunnetaan jo myös sotaa käyvässä Ukrainassa. Kiskobussi on kuljettanut useita kymmeniä Ukrainasta tulleita pakolaisia Keuruulle ja Jyväskylään. Matkalla kohti tuntematonta on perhekuntia, äitejä ja lapsia, mutta vain muutamia aikuisia miehiä. Heillä on siellä jossakin Ukrainassa oma vaativa tehtävänsä taistella maansa puolesta aggressiivista hyökkääjää Venäjää vastaan.

Matkapuhelimet ovat kovassa käytössä jo Tampereen rautatieasemalla. Kun katson ukrainalaisia ahtaassa junassa matkalaukkujensa kanssa, näen heidän olemuksestaan syvän ahdistuksen, jota tietämättömyys ja huoli tulevaisuudesta ruokkivat. Hätä on luettavissa heidän kasvoiltaan. Kännykkä laulaa ja kertoo uutisia esimerkiksi fyysisesti ylivoimaisen hyökkääjän räikeistä ihmisoikeusrikkeistä ja moraalikadosta.

Monet kommunikoivat Ukrainaan jääneiden sukulaisten kanssa matkapuhelimella. Ilmeet ovat totisia ja ilo kadoksissa. Samalla huomaan, että junan myöhästelyn nostattama ärtymys unohtuu ja murheet muuttuvat pienemmiksi, kun ajattelen kotoaan lähtemään joutuneiden ukrainalaisten kärsimyksiä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut