Kun Hämpillä oli valokukkia ja Vesa Vikkula – Tamperetta aikoinaan paljon kuvannut Hannu Moilanen todisti Valoviikkojen muuttumista

”Tavaratalo Otra Hämeenkadulla oli yksi suosikkikaupoistani, josta tuli hankittua joululahjoja.”

Joulupata oli Hämeenkadulla rautatieaseman edessä varma joulun lähestymisen merkki. Tunnettu ruokakauppa Vesa Vikkula sijaitsi kadun toisella puolen.

16.12.2022 16:00

Moro, Keskusta

Tampereen valoviikkoja on vietetty vuodesta 1966 alkaen. Talvella 1981–1982 valot Hämeenkadun ja Kauppakadun tienoilla näyttivät jokseenkin erilaisilta verrattuna nykyaikaan.

Kiersin silloin valoviikkoja helsinkiläisen ystäväni kanssa, joka myös valokuvasi jonkin verran. Helsinkiläisenkin mielestä valot olivat kauniit ja näyttävät. Taisi Tampere olla jo tuolloin edelläkävijä näissäkin asioissa.

Lokakussa 1981 marssittiin Hämeenkadulla myös rauhan puolesta. Kukkavalot yläilmoissa Tampereen teatterin kohdilla toivat tunnelmaan sateiseen iltaa. Valokuvioissa myös orava, lintu ja kissa aiheista teemaa. Taustalla Tempon talo.

Kukkakuviot valtasivat tuolloin pääroolin syksyn ja alkutalven aikaan. Nykyaikaisista energiaa säästävistä led-valosta ei tuolloin tiennyt kai vielä kukaan, kuin ei tanssivista vesivalaistuksista Tammerkoskessa.

Tiatoo

Hannu Moilanen

Tuli töihin Tampereen Finlaysonille vuoden 1973 alussa 17-vuotiaana. Hän toimi etupäässä värjärinä ja viimeistelijänä vuoden 1999 kesään asti, jolloin tehtaan teollinen toiminta Tampereella päättyi.

Hankki järjestelmäkameran 1979 ja ryhtyi aktiivisesti kuvaamaan elämää Finlaysonin tehtaassa ja myös muualla Tampereella.

Perusti tmi Kuva-Hannun Sastamalassa, tuolloin vielä Vammalassa vuonna 2001.

Viime vuonna tuli 20 vuotta täyteen kuvaamista, kustantamista ja taiteilijatoimintaa.

Eläköitymisen jälkeen hän on käynyt läpi kuva-arkistojaan ja keväällä hän piti näyttelyn Finlaysonilla Finlaysonin tehtaan elämästä.

Suuri osa hänen Tampere-kuvistaan on sellaisia, joita kukaan ei aikaisemmin ole nähnyt.

Aleksis Kiven kadulla poikkeuksen valokuvioihin tekivät näyttävät vasarakuviot symbolisoiden eritoten tamperelaista metallityötä. Vanhat näköisvalokuviot alkoivat poistumaan käytöstä noin vuoden 2014 tienoilla, ja tilalle tulivat sähköäkin säästävät abstraktimmat led-kuviot.

Näköistaiteella on valokuvioissakin vankat kannattajansa, eikä ihme. Kesä palasi 1980-luvun alussa Tampereelle ilahduttamaan kaupunkilaisia aina vuoden pimeimpään aikaan.

Kauppakatu Hämeepuiston puoleisessa päässä kukkii valoa. Foto Nyblin vasemalla puolen oli tuolloin yksi valokuvaliikkeistä. Vasemmalla puolen toimi Spar-ruokakauppa Rontu ja sen oikealla puolen turkisliike. Kadulla oli myös Tuulensuu laukkuliike sekä kellokauppa.

Tuohon aikaan joulunaikakin oli kaupungissa jokseenkin toisenlaista. Savupiipputeollisuus eli tuolloin viimeisiä vuosikymmeniään. Yksi Finlaysonin savupiipuistakin kaadettiin noihin aikoihin.

Tiesin kaatopäivän ja ajankin suunnilleen. Kotini ikkuna oli avoinna kaupungin suuntaan ja kamera jalustalla odottelin tulevaa paukkua. Kaksi ruutua ehdin kuvata kunnes enää vain pölypilvi oli jäljellä pimenevässä illassa.

Lue lisää: Finlaysonilla avautui Tampereesta näyttely, jonka kuvia ei ole aikaisemmin nähty – Hannu Moilanen työskenteli värjärinä ja sen jälkeen palkittuna valokuvaajana

Lue lisää: Kun selvännäkijä ennusti Aamulehdessä Näsinneulan kaatuvan – Pekka Paavolan aikana Tampereella panostettiin kulttuuriin

Tavaratalo Otra Hämeenkadulla oli yksi suosikkikaupoistani, josta tuli hankittua perinteisiä joululahjoja ja muutakin. Lisäksi Starckjohann Kauppakadulla miellytti varmaan muitakin finkkalaisia, vaateliike Kekäle valtasi sen paikan myöhemmin.

Myös Anttilan tavaratalo Kuninkaankadulla tuli finlaysonilaisille tutuksi. Se oli lähellä meitä amurilaisia. Sokos ja Stockmann Hämeenkadulla jäivät hieman vieraammiksi.

Perinteiset joulupatakeräyspisteet Sokoksen kulmilla ja rautatieaseman edessä ilmestyivät kuvaan joka joulukuu. Viiden markan seteli taisi olla tuolloin sopiva summa rautapataan sujauttaa, jos vaate tai tavarapussia ei keräykseen ollut tuoda.

Hämeenkatu on aina ollut valoviikkojen pääkatu. 1980 luvun alussa sadesääkään marras-joulukuussa ei lannistanut tunnelmallista kukkaloistoa Rautatieaseman edestä katsottuna.

Vuonna 1982 vietimme finlaysonilaisten kanssa tehtaan ammattiosasto 18 pikkujouluja laulumajalla Pyynikintorin kupeella.

Muutoin joulunaika tamperelaisilla poikamiehillä ja tytöillä oli tuolloin kai uuden vuoden odottelua.

Porukkaa oli paljon, laulettiin, ruokailtiin, tanssittiin ja ohjelmaakin oli. Osa tehtaan laulukuorosta lauloi, lisäksi tanssitytöt jostain urheiluseurasta tulivat esiintymään ja tuomaan silmänruokaa.

Joulupukki oli mukana, totta kai. Kaikkihan pukkina esiintyneen Tauno Saarisen tehtaalla tunsivat. Pääluotto Airi Mäkinen juhlisti myös tilaisuutta.

Viimeistämön kankaantarkastajat pikkujouluissa Laulumajalla. Vasemmalla Irmeli Lähteenmäki vieressä ilmeisesti hänen tyttärensä. Kolmas vasemmalta on tehtaan pääluottamushenkilö Airi Mäkinen.

Muutoin joulunaika tamperelaisilla poikamiehillä ja tytöillä oli tuolloin kai uuden vuoden odottelua.

Jouluaattona kävin itse tehtaan vuokratalon Näsijärvenkatu 3 saunassa omalla vuorollani ja myöhemmin illalla hyppäsin Nyssen kyytiin ja menin jouluksi vanhempieni luo Tesomalle Käräjätörmään. Siellä äitini leipomat joulutortut jo valmistuivatkin parahiksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut