Pesis on tervetullut vieraslaji Tampereelle

15.7. 13:40

Kuulun siihen Tampereen paljasjalkaiseen sukupolveen, jolle pesäpalloilu oli pelkkä hutilyönti, harhaheitto ja takalaiton. Meikäläisen huippuaikoina 1950- ja 1960-luvuilla pesistä pelattiin vain koulussa, koska opetussuunnitelma pakotti.

Se oli maalaisten outo jokojoko-peli, jonka parhaiden porukoiden nimetkin haisivat maataloudelta: Vimpeli, Koskenkorva, Pattijoki, Muhos, Puurtila, Hongikko, Ulvila…

Minulla on pätevä teoria siitä, miksi näin oli.

Kaikki alkoi runsaat sata vuotta sitten, kun pesiksen ja Tampereen kohtalot kietoutuivat onnettomasti toisiinsa. Isänmaan jokapaikanhöylällä Tahko Pihkalalla oli 1910-luvulla kaksi projektia: hän kehitteli pesäpalloa ja perusti suojeluskuntia Suomen saloille. Hankkeet tukivat toisiaan ja sisälsivät sotaisia piirteitä.

Vuonna 1918 suojeluskunnat tulivat Tampereelle ja kohtelivat tehdaskaupungin työläisiä ikävästi. Tahkon pesisluomus oli 1922 niin valmis, että siinä ryhdyttiin pelaamaan Suomen mestaruuksista. Suojeluskunnat olivat aluksi kovaa sana ja kepittivät urheiluseuroja mennen tullen. Mitaleita satoi ja Lahden suojeluskunta nappasi SM-kultaa 1925.

Tampere oli jo silloin täynnä työläisten urheiluseuroja, mutta niiltä oli uksi kiinni SM-mittelöihin. Pyrintö oli mukana kärkikahinoissa, mutta punainen paita ei tehnyt siitä työläisseuraa. Paikalliset TUL:n seurat katsoivat suojeluskuntalajia viistoon ja vain muutama osallistui vaimeasti oman liiton sarjatoimintaan.

Minä vietin lapsuuteni leimaa-antavimmat vuodet Härmälän kaupunginosassa, jota voi pitää Tampereen pesiksen ellei ihan kehtona niin ainakin pinnasänkynä. Sikäläinen Valtion lentokonetehdas voitti kaupungin ensimmäisen miesten pesiskullan vuonna 1942. Mestarien tähtipelaaja, kahden Itä–Länsi-ottelun mies Hans Porras asui Perä-Härmälässä Valmetin taloissa, ja minulla oli kunnia pudottaa Helsingin Sanomat joka aamu hänen postiluukustaan.

Luultavasti juuri Portaan ansiosta Härmälässä saattoi joskus nähdä ihmisen, jolla oli räpylä ja pesismaila. Muuten vaatimattoman tasoiseen pesäpalloon voi Tampereella 1950-luvun jälkeen törmätä satunnaisesti Nalkalan, Amurin, Tammelan ja Pyynikin kentillä.

Nyt on toisin. Tampere on Suomen pesismekka ja Kaupissa otettiin käyttöön tasavallan päästadion, jonka katsomo täyttyy kansallispelin faneista.

Hidas muutos käynnistyi 1960-luvun lopun maaltapaosta. Äidinmaidossa pesistä imeneet maalaiset tulivat Tampereelle etsimään parempia elämän ehtoja ja tekivät meistä paljasjalkaisista jääräpäistä vähemmistön.

Muutamassa kymmenessä vuodessa tapahtui ihme: agraari peli juurtui kaupungin karuun mukulakiveen.

Tervetuloa Tampereelle, pesiskansa! Sisäsiittoisuus ei tee hyvää urheilullekaan.

Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut