Moron kolumni: Oon niin kännissä, etten pysty tarkistamaan

23.6. 12:00

Stagflaatiota odotellessa ja inflaation jyllätessä keksin haluta keittiöremontin. Käsitykseni hankkeen kustannuksista oli selvästi puutteellinen, sillä yhteydenotto ensimmäiseen keittiöfirmaan oli loiva järkytys.

”Kustannus tämänkokoiselle keittiölle on meillä yleensä 28–30 000 euroa. Miltä kuulostaa?”

No tuota. Keittiö on kahdeksan neliötä. Materiaaleista ei oltu puhuttu vielä mitään. Ja ei, hinta ei sisältänyt töitä. Olin aavistelevinani hienovaraisen vihjeen: meillä lompakot yleensä kestävät carrarat kattoon asti.

Matka jatkui ja osoittautui kiehtovaksi retkeksi suomalaiseen asiakaspalveluun. Useimmiten se on mielestäni hyvää ja ystävällistä.

Parhaimmillaan asiakaspalvelu on hienovaraista ihmisosaamista, jota ei voi kuin ihailla – ja ostaa. Vastapalveluksena yritän olla asiallinen asiakas silloinkin, kun keittää.

Seuraavissa firmoissa kohtasin onneksi kekseliäitä ja asiantuntevia suunnittelijoita (ja merkittävästi edullisempia hintoja). Eräs otti jopa keittiöni asioikseen niin, että etsi Torista sopivan juomakärryn. Tyylikästä!

Suunnitelmien edetessä aloin epäillä eläväni todeksi uutisia kohonneista kustannuksista ja saatavuushaasteista. Eräästä liikkeestä sanottiin suoraan, ettei kannata tilata heiltä valaisimia, koska ne saa hyvällä tuurilla ehkä jouluksi. Painajaisiini saapui ilmaus ”jälkitoimitus”.

Jännimpään vaiheeseen päästiin, kun alkoi tekijöiden etsintä.

Töitä tuntuu riittävän. Lisäksi oli vielä jääkiekon MM-kisat.

Suomen kultavoiton jälkeisenä maanantaiaamuna erehdyin soittamaan erääseen remonttifirmaan ja kysymään, olisiko töille tilaa.

”Tämä on nyt ehkä huonoin myyntipuhe ikinä, mutta oon niin kännissä, etten just nyt pysty tarkistamaan”, kuului vastaus.

Eipä siinä sitten. Toivotin hyvää känniä ja sanoin, että palataan myöhemmin.

Tarjouspyyntööni ei koskaan vastattu.

Ehkä bileet jatkuvat jossain edelleen.

Matkalla oma asiallinen asiakkuutenikin romahti. Veivasin värejä, vetimiä ja pyrolyysejä uuvuksiin asti. Eräänä iltana kodinkonemyymälässä myyjät ajautuivat säätöön siitä, kenen vuoro on loppumassa ja kenellä millainen nippu papereita kädessä. Väsyneenä tiuskahdin lopulta, että antakaa olla ja kävelin niskojani nakellen pihalle.

Minä olen aikeissa käyttää firmaanne järkyttävän summan rahaa! Minä ansaitsen huomiota!

Jo parkkipaikalla iski huono omatunto.

Olin itse antanut huonon asiakaskokemuksen! Olen ihminen, josta puhutaan hirviöasiakassomessa! Lohduttauduin ajattelemalla, että en kiroillut. Kai.

Ai lopputulos? Siitä tulee kiva. Mutta ensin hermolevätään juhannus.

Kirjoittaja on toimittaja ja pormestarin erityisasiantuntija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut