Moron kolumni: Poistun kyynelehtien taksista ja annan arvostavan palautteen

13.6. 14:36

Moro, Siperia

Istun työkeikalla hotellin naisten saunassa. On hämärää, valaistus on lähes pimeä. Minun lisäkseni toinenkin on tullut saunomaan ja uimaan. Heitän normikohteliaan lauseen löylystä ja veden lämpötilasta, lausee, johonn voi halutessaan olla vastaamattakin.

Nainen alkaa puhua. Hän on juttutuulella. Kuulen hyvinkin henkilökohtaisia asioita hänen elämästään, perheestään, sen terveydentiloista ja korona-ajan koroista ( eli kertautuneesta väsymyksestä ) nykyhetkeen. Asetun kuuntelijaksi ja esitän väliin muutamia lisä- ja jatkokysymyksiä. Hän kertoo. Sitten kohtaaminen on ohi ja menen hyvillä fiiliksillä huoneeseen. Kuin olisin saanut lahjan. Minuun on luotettu.

Istun taksissa matkalla keikkatöihin. Kuski on avoimin katsein, hymyhuulin liikenteessä. Hänkin on juttutuulella. Kun olemme peranneet talven ja myöhästyneen kevään lumitilanteet ja aurauskaluston toimintaperiaatteet –puolisonsa on painanut pitkää päivää kellon ympäri kinoksien kanssa, kysäisen häneltä kuluneen korona-ajan mietteitä.

Hän ryhtyy kertomaan arjestaan, kuinka oli kuukausien ajan yksin asuvien vanhusten ainoa oikea ihmiskontakti. Kuinka hän kävi heidän kanssaan kaupassa, kampaajalla, lääkärillä, eläinlääkärillä. Että hänen taksiinsa karvakaverit olivat tervetulleita. Eikä hän pelkästään toiminut enää kuskina vaan jo luotettuna tukihenkilönä, korvana ja kaverina. Kuukausien ajan. Poistun kyynelehtien taksista ja annan tilaajalle palautteen, että tämä kuski on puhdasta kultaa.

Junaan istahtaa pukuhenkilö käytävän toiselle puolelle. Hänellä on hot dog kädessään, josta valuu sinappia ja ketsuppia. Se huvittaa minua ja sanon mielestäni jotain rentoa ja hassua kallisarvoisesta paidasta ja ketsupista. Hän hotkaisee hodarinsa ja ryhtyy jutulle. Hän on, ette arvaakaan, juttutuulella. Puhelemme tunnin ja 20 minuuttia. Tai hän puhuu ja minä kuuntelen. Esitän muutamia lisäkysymyksiä ja kuulen tarinoita pankkiirimaailmasta, kertausharjoituksista ja johtokunnasta. Valmistumismuistoista, avokätisestä äidistä ja isän opetuksista. Aivan mahtavaa!

En tiedä, onko se vain minä, vai tämän ajan kollektiivinen kokemus, mutta minua ilahduttaa tosi paljon kuunnella ihmisten juttuja. Pandemia ja maailmanpolitiikka unohtuvat edes sekunniksi. Ilahdun että ihmiset luottavat. Tuntuu kuin kuulluksi tulemiseen olisi tilaus ja tarve? On ehkä helpompaa puhua ventovieraalle saunan hämyssä tai autossa? Vieraalla ei ole ennakkoasenteita vaan sopiva etäisyys ja ohimenevyys. Heitän syötön ilmaan ja ihmiset saavat itse valita ovatko juttutuulella.

Hiljaa oleminenkin yhdessä on arvokasta. Että saa taas kohdata livenä, ei etänä, mikä riemu! Iloitsen kun näen ihmisiä nauramassa, laulamassa ja tanssimassa yhdessä kaupungilla. Kisahuumassa, markkinoilla ja toreilla tapaamassa toisiaan minkä tahansa asian äärellä. Yhdessä.

Kirjoittaja on tamperelainen näyttelijä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut