Moro noin 15 vuotta sitten – Kotilot valtaavat kaupungin

Minuutissa kourallinen. Anneli Gauffin löysi hetkessä kourallisen lehtokotiloita Tahmelassa sijaitsevan viljelypalstan naapurista.

16.6. 18:30

Moro 14.6.2007

Jalan alta kuuluu kova narskahdus. Kuulostaa ihan siltä kuin oksa menisi poikki. Katkenneen risun sijaan jalan alta löytyy niljakas läikkä.

Kosteassa puutarhassa viihtyvä lehtokotilo on kohdannut tiensä pään.

Satukirjojen etanalta näyttävä lehtokotilo on vallannut vauhdilla tamperelaiset puutarhat.Vaikka lehtokotilo on hiljalleen yleistynyt Suomessa jo 1960-luvulta lähtien, säästyi Tampereen seutu pitkään massiiviselta hyökkäykseltä. Nykyään tarinoita lehtokotiloiden tuhoamista puutarhoista kantautuu jo joka puolelta kaupunkia.

Myös puutarhaneuvoja Anne Sannamon kotipihasta Linnainmaalta löytyy lehtokotilon tuhon jälkiä. Hän muun muassa yrittää pihanurmikon lyhyenä pitääkseen ei-toivotut vieraat poissa.

Toisella puolella kaupunkia Tahmelassa kotilot narskuvat jalkojen alla. Anneli Gauffinin pihasta löytyy kuivanakin päivänä kourallinen lehtokotiloita ihan etsimättä.

Kodin vieressä oleva viljelypalsta on toistaiseksi säästynyt tuholaisilta, mutta pihakukkien lehdistä näkee, että nälkäiset vieraat ovat löytäneet tiensä puutarhaan.

”Tuossa viereisessä metsikössä niitä on vaikka kuinka paljon”, Gauffin kertoo.

Gauffin muistelee, että niljakkaita vieraita on saanut Tahmelassa väistellä viitisen vuotta.

”Olemme asuneet tässä pitkään,mutta en muista, että ennen olisi kotiloita näkynyt näin paljon.”

Lehtokotilot ovat ymmärtäneet jättää Gauffinin kasvimaan rauhaan, joten yhteiselo on toistaiseksi sujunut sopuisasti.

Lehtokotilo leviää uusien istukkaiden mukana. Kannattaa tarkastaa muualta tuotu taimi, ettei mukana ole ylimääräisiä lahjoja.

Myös olosuhteet ovat olleet kotiloille viime vuosina otolliset.

”Viime syksy oli lämmin, ja kun kevätkin on ollut tavallista lämpimämpi, on lehtokotilo päässyt lisääntymään hyvin. Lehtokotilo kasvaa hyvin kun on kosteaa ja lämmintä”, muistuttaa Pirkanmaan Marttojen puutarhaneuvoja Anne Sannamo.

Lehtokotilo viihtyy rehevässä kasvustossa. Syötäväksi sille kelpaa kaikki vihreä: kasvien lehdet, erilaiset salaatit ja vaikkapa kasvimaalla kasvava kurkku. Suuren ruokahalunsa vuoksi se ei ole tervetullut kotipuutarhoihin.

Lehtokotilo on myös erittäin vaikeasti hävitettävä. Sitä ei pidä missään tapauksessa murskata, koska se syö kuolleita lajitovereitaan.

Yksi torjuntakeino on kotiloiden kerääminen talteen. Kerätyt kotilot voi hävittää polttamalla tai hukuttamalla. Myös etanamyrkyt tehoavat.

Uusin torjuntakeino on koivutisle. Koivutisle syntyy grillihiilituotannon sivutuotteena.Se ei tapa kotiloita, mutta pitää ne loitolla. Tislettä voi levittää tontin rajalle, ja kutsumattomat vieraat pysyvät aidan toisella puolella.

Kotilon luonnollinen vihollinen on siili,jolle kotilo kelpaa ravinnoksi. Linnut eivät lehtokotiloita saalista. Kotilon kova kuori suojaa sitä lintujen hyökkäyksiltä.

Elleivät reikäiset lehdet puutarhassa haittaa, voi kotilon ottaa vaikka lemmikiksi. Niiden syömistä ei tiettävästi suositella.

Tiatoo

Lehtokotilo, latinalaiselta nimeltään Arianta arbustorum.

13–25 mm pitkä.

Kuori on pyöreä ja väriltään tavallisesti tummanruskea (väri saattaa vaihdella), jalka musta.

Kiipeilee taitavasti kookkaissa kasveissa ja pensaissa.

Syö kasvien lehtiä.

Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa aina kahden viikon välein.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut