Juhliminen on tärkeä osa elämää, niin teatterissakin

10.6. 12:00

Moro, Siperia

Juhlia jäällä ja teatterissa.

Äskeinen suuri juhliminen keskellä Tamperetta sai minut muistelemaan yli puolen vuosisadan takaisia jännittäviä käyntejäni Tampereen jäähallissa. Sieltä minut ja Tampereen Teatterin näyttelijän Keijo Lindroosin joskus kyyditsi kotiin isäni kummipoika, Tapparan maalivahti Antti Leppänen.

Varsinkin erään kerran muistan, jolloin Antti oli kuin maansa myynyt, sillä Tappara oli hävinnyt eikä hänen itsensä saama parhaan pelaajan palkinto siinä mitenkään lohduttanut. Kuin tämän vakuudeksi tuo jäiden sankari liukastui kumoon autolleen rynnätessään, mutta ihmeen vikkelästi siitä sai taas raamikkaan hahmonsa pystyyn.

Kun nämä kultajuhlat nyt koittivat, olin juuri ahkeroinut monta kuukautta tutkimuksissa, joiden eräänä varsin keskeisenä kohteena olivat olleet keskellä Tamperetta tapahtuneet yleisön seuraamat ja lehdistön selostamat juhlat.

Penkoessani näet Tampereen Teatterimuseon tarpeisiin kaupunkimme teatteriväen ja sen kahden suuren ammattiteatterin vaiheita en voinut olla hämmästelemättä: kuinka tärkeässä osassa näiden ihmisten ja laitosten elämässä onkaan ollut juhliminen.

Hyvin tiheästi on vietetty milloin kenenkin näyttelijän 15-vuotistaiteilijajuhlia tai vastaavasti vaikka 30-vuotisjuhlia, joiden jälkeen jo viiden vuoden kuluttua sama taiteilija on pitänyt 35-vuotisjuhlansa. Ja lähes aina on jommalla kummalla teatterilla ollut toimintansa juhlavuosi tai sellainen on ainakin ollut lähellä. Jokaista ensi-iltaakin on muodossa tai toisessa juhlittu tai on huomioitu jonkun teatterilaisen saamaa kunniamerkkiä , arvonimeä tai hänestä maalattua muotokuvaa.

Tulin miettineeksi, että minkähänlaisia psykologisia jännitteitä tuo taiteilijoiden saamaa suosiota ja keskinäistä paremmuutta pakostakin tavalla tai toisella mittaava juhlinta on aiheuttanut. Eräs esimerkki: Elna Hellman oli vuosikymmenten ajan juhlituimpia tamperelaisia näyttelijöitä, mutta sai kokea, etteivät hänen 35-vuotistaiteilijajuhlansa herättäneet läheskään niin paljon huomiota kuin 30-vuotisjuhlat olivat tehneet. Tässä tilanteessa Tampereen Työväen teatteriin uusi naisnäyttelijä Raakel Laakso sai pääroolin Kyllikki Mäntylän laatokankarjalaisesta herttaisesta mummosta kertovassa näytelmässä Opri.

Menestys oli valtaisa ja Aamulehden kritiikki vihjaili Hellmanin bravuurin, Läpikäytävän Hennankin jääneen toiseksi. Eikä Elna koskaan saanut minkään elokuvan naispääosan Jussiakaan, mutta kun Opri tuota pikaa filmattiin, Laakso sai sen. Hellmanin onnistui kuitenkin viettää vielä hyvinkin onnistuneet 45-vuotistaiteilijajuhlansa.

Naisnäyttelijöiden juhlintaan sopi huonosti tähtien (mm. Ella Erosen) tapa jättää mainitsematta syntymävuotensa. Edellinen kolumnini kertoi näyttelijä Aurora Aspegrénista, jonka onnistui saada tietokirjoihin itsensä viisi vuotta nuoremmaksi kuin olikaan. Sitä en tiennyt, mutta valpas sukututkija oikaisi asian.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut