Frenckell on liian arvokas huutokauppatavaraksi – 14,3 miljoonaa euroa on mitätön summa

7.5. 12:00

Kauppa se on joka kannattaa, mutta häpy siinäkin pitäisi olla. Tampere myy kiinteistöjään niin raivokkaasti, ettei näe euronkuvilta menneisyyttään eikä tulevaisuuttaan. Sote-uudistuksen takia jotain kannattaakin vaihtaa rahaksi, mutta kaupungin myyntilistalta löytyy monta täysin järjetöntä kohdetta.

Isoin erehdys on vanha tehdaskiinteistö Tammerkosken rannalla. Vuonna 1780 maanmittari Jean Limon merkitsi Frenckellin tontin Tampereen ensimmäiseen numeroituun tonttikarttaan numerolla 1. Kolme vuotta myöhemmin Abraham Häggman perusti tontille kaupungin ensimmäisen tehtaan ja viitoitti Tampereen tien Suomen Manchesteriksi.

Tänään ykköstontilla seisoo hieno, iso ja hyväkuntoinen punatiililinna, josta kaupunki haluaa eroon mitättömästä 14,3 miljoonan euron summasta. Luojan kiitos Tampere ei ole myymässä korvaamatonta tonttia – maasta on pidettävä kiinni, sillä sitä ei enää tehdä.

Olen tavallinen tamperelainen keskivertoveronmaksaja. Kerronpa nyt miten ”Renkkeli” – niin kuin me sanoimme – on elämääni vaikuttanut. Tuhansilla tamperelaisilla on samantapaisia kokemuksia.

Lähdetään liikkeelle 1950-luvulta, jolloin isäni valmensi tamperelaisia telinevoimistelijoita talvisin Suomen ensimmäisessä kunnallisessa voimistelusalissa Renkkelissä ja kesäisin jumppapuistossa saman talon pihamaalla. Kalevi Suoniemestä, Martti Mansikasta ja Hannu Rantakarista tuli olympiamitalisteja, minä opin kuperkeikan, kipin ja kiintopyörähdyksen. Niiden ansiosta sain voimistelusta kympin jokaiseen oppikoulutodistukseeni.

Äidin kanssa haimme vaatteita naisten työtuvalta, jonne mentiin sisään Satakunnankadulta Frenckellin tunnelista. ”Osatyökykyiset, valvonnan alaiset, omatta syyttään työttömät naiset, joilla oli köyhäinhoidollinen kotipaikkaoikeus Tampereen kaupungissa” tekivät meille ilmaisia asusteita nälkäpalkalla. Niitä ei sanottu merkkivaatteiksi.

Vuonna 1966 olin 16-vuotias, kun kaupungingeodeetti Pertti Taskula haki minut Tammelan pallokentän pukukopista kesätöihin kaupungin mittausosastolle. Päätehtäväni oli nostaa osaston jalkapallojoukkue puulaakin C-sarjasta A-sarjaan, minkä hoidinkin vuosi per sarja -tahtiin.

Osaston pääkallonpaikka sijaitsi Frenckellin kivijalassa sisäpihan lounaisnurkassa, mistä lähdimme Tamperetta rakentamaan. Sillä saralla suurimmat saavutukseni ovat Hervannan korpien kartoittaminen sisarkaupungin rakentamiseksi ja Naistenlahden voimalan mittaaminen paikalleen.

Tämän vuosituhannen alussa vietin paljon aikaani kaupungin Tilakeskuksessa Frenckellissä. Kirjoitin silloin Tampereen talojen rakentamisen 100-vuotishistorian ja oivalsin jotakin.

Kansallisomaisuus ei ole huutokauppatavaraa.

Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut