Moron kolumni: Pispalalaisten rappusten pielestä löytyy ”Saa ottaa”

23.4. 12:00

Moro, Siperia

Siellä täällä Pispalan kasvimailla törröttää kumisaappaita kannat kohti taivasta. Näyttäisi siltä, että viljelijät ovat talvehtineet maan alla ja kohtapuoliin he pomppaavat pystyyn kuin Harry Potter kirjojen tiuskeat alruunat ja alkavat innoissaan kuokkia mehevää multaa.

Rannasta rinteelle katsellessa voi katoilta laskea lisääntyneet aurinkopaneelit. Niistä läikähtää mieleen runoilijan runo: Rakastin kesäisiä iltoja, kun lapsena soudettiin kohti kaukaista salmen suuta, johon aurinko vaikutti.

Ja täällä olento A todellakin vaikuttaa sähköistäen, paitsi taloja, myös pikkuväkeä katujen varsille. Uurastajien siniset ja punaiset hahmot kompastelevat puuhissaan. Pikku lapioillaan he luovat kaivantoja ja yhdistelevät lätäköitä veden virrata.

Alussaan saviset ja hileiset pikku uomat kirkastuvat kiihtyessään alamäkeen. Kun ne saavuttavat Pispalan paahderinteet, niiden vauhtia ei mikään voi enää hillitä. Törmän harjuhäränsilmät, ahopukinjuuret ja karvaskallioiset hörppivät ohikiitävää virkistävää vettä. Täältä tullaan Pyhäjärvi! Lämpö kierähtelee sorassa niin, että kohokkipikkumittarien ja vyöneilikkayökkösten toukat miettivät jo diapaussinsa lopettelemista. Malttakaa vielä.

Tahmelan lähde on täynnään heinäsorsia. Sieltä ne lähtevät pareittain lentoon, uros ja naaras kerrallaan. Joka kevät satojen lähteneiden jälkeen lähteeseen jää yksi hämmentynyt sinisiipi viimeisenä rantoja koluamaan ja ystävää etsimään. Aina uros. Sille vien korppusen. Jospa se nyt yhtään lohduttaisi.

Päivän mittaan lenkkeilijät täyttävät tiet ja polut. Kevät sen kertoo: ihmisillä on hymy herkässä ja leggingsit istuvat kaikille!

Tähän rannan penkille on mukava torkahtaa. Ohi käyskentelee se maailman onnellisin kansa, jonka jäsenistä yli puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä. Onko sitten niin, että onnellisuus on sellainen tila, missä ei olekaan helppo olla. Vai olisiko niin, että onnellisuus ei ole tila lainkaan.

Istutapa kurahousuinen lapsi keväällä polkuautoon. Pystyykö se siellä vain istuskelemaan ja viheltelemään. Kyllä kinneriä täytyy päästä polkemaan ja kokea vauhdin hurma. Polkuauto suorastaan pyytää matkustajaansa seikkailuihin. Luiskimaan rinnetietä alas tuulen nopeudella.

Ehkäpä onni on polkuauton lailla pyyde tai vaatimus. Ei tila, vaan tilaisuus tehdä jotain suurenmoista elämässä.

Talojen rappusten pieliin alkaa päivän mittaan kasaantua tavaraa. Neuleita, leluja, astioita. Käytettyjä kokovartalopeilejä, jotka välkkyvät auringon valoa. Asukkaat tihraavat tavarakasojen kylkeen lappuset. Saa ottaa.

Kirjoittaja on sanataitelija Pispalasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut