Moron kolumni: Kukin taaplaa tyylillään, mutta tämä kevät jää kaikille mieleen

20.4. 13:38

Moro, Siperia

Meneillään on kevät, jonka tulemme muistamaan. Kukin katselee näitä päiviä omasta näkövinkkelistään. Terapeutin työhuoneella huomaa, kuinka eri tavoin ihmiset luovivat eteenpäin kuormittavassa tilanteessa.

Yksi on jatkuvasti ärsyyntynyt ja puolustuskannalla. Hän viljelee sarkasmia ja hakee syyllisiä maailmansa muuttumiselle. Toinen linnoittautuu kotiinsa, kolmas suuntaa ammuntakurssille ja neljäs sulkee kaikki mediat ja elelee kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Viides puhuu taukoamatta kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Hän seuraa lukuisia kanavia ja päivystää valppaana yökaudet. Hereillä ollessaan hän kuntoilee ankarasti, jotta olisi valmiina, kun totuuden hetki koittaa.

Kuudes hemmottelee itseään hampaat irvessä kellon ympäri, koska ”peli on kuitenkin jo pelattu”. Seitsemäs vuokraa pakettiauton ja suuntaa sumeilematta sinne, missä apua eniten tarvitaan. Kahdeksas pussittaa vaatteita, lahjoittaa pienistä pennosistaan hyväntekeväisyyteen ja sulloo säkkejä seitsemännen pakuun. Yhdeksäs lamaantuu ja hautoo maailman sekasortoa painopeittonsa alla.

Kymmenes kirjoittaa kolumnin yöpaita päällään ja horisee iltaisin kuvapuheluita suomenhevoselleen. Yhdestoista ei piittaa pätkääkään, vaan tilaa uuden unohduksen kulmakuppilassaan. Kahdestoista päättää vihdoinkin alkaa elää ja muuttaa Ivaloon, tunnustaa rakkautensa tai vaihtoehtoisesti haistattaa pitkät häntä vuosia simputtaneelle pomolle.

Kaikki nämä reagointitavat ovat perin inhimillisiä. Yksi hyödyllisimmistä selviytymiskeinoista on läheisiin tukeutuminen. Jollekin läheinen on hamsteri, toiselle Metson kirjaston täti. Aika monet muistavat nyt isovanhempiensa opetuksia. Yhtäkkiä varautumisesta ja säästämisestä on tullut taas hyväksyttyä. Kukaan ei enää irvaile pommisuojille, pappojen patteriradioille tai mummujen säilykkeille.

Arjen järkkyessä on luonnollista katsoa taaksepäin. Kun ihminen etsii rauhaa levottomassa maailmassa, mistä hän sen löytää? Isovanhempien viisaudesta tietenkin. Muisto turvan kokemuksesta rauhoittaa mielen ja ohjaa eteenpäin.

Kun suljen silmäni, voin palata mummulan pyhäpäivään. Aamuhartaus radiossa, pappa putsaa pönttöuunia, mummi kuorii perunoita kuorimaveitsi kilisten. Heitä ei enää ole, mutta rauhan he jättivät jälkeensä. Sotasukupolven henkinen perintö on tärkeä tasapainoa tuova voima juuri nyt.

Leivän tuoksu tuo aina toivon paremmasta. Siksi minäkin työnnän taas tänään käteni taikinaan ja muistutan mummuni sanoin lapsiani elämän ehdosta. Silloin kun olet neuvoton, leivo vaikka pernalimppu. Kun pääsiäisleipä on valmis, näet arkesi jo vähän eri kantilta.

Kirjoittaja on tamperelainen psykoterapeutti ja toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut