Nyt olisi rehellistä työtä tarjolla –Tampereen kivenhakkaajien porukka kaipaa oppihenkilöitä - Moro - Aamulehti

Nyt olisi rehellistä työtä tarjolla –Tampereen kivenhakkaajien porukka kaipaa oppihenkilöitä

Perinteinen graniitin lohkomisen taito halutaan siirtää nuoremmille sukupolville. Tahto, motivaatio ja halu tinkimättömän työntekoon riittävät.

Tampereen kaupungin kivenhakkaajista vasemmalla Kimmo Vesterinen, Pasi Kinnunen, Esa Viljanen, Mahmud Al-Mohy ja Marko Moisio.

22.10. 15:00

Moro, Atala

Kuusi samanlaista telttakatosta on kahdessa rivissä ja aukiolla kuuluu tasainen kilkutus, kun Tampereen kaupungin kuusi kivenhakkaajaa työstävät kiveä käsin.

Atalassa kaupungin Itäisessä tukikohdassa lohkotaan ja piikataan Kurun harmaasta graniitista perinteisiä tamperelaisia rotvalleja. Sellaisia, joita ei saa kuin Atalasta ja Teiskon kahdelta kivenhakkaajalta, joista Moro teki jutun syyskuun alussa.

Nyt Atalassa olisi tarvetta nuorelle oppilaalle tai parille. Perinteinen taito pitää saada Tampereella jatkumaan.

”Mielellään me neuvotaan. Työhanskat vain käteen ja opettelemaan eikä kouluja välttämättä tarvita”, sanoo kivenhakkaaja Esa Viljanen, joka on ollut porukasta pisimpään Tampereen kaupungin kivipajalla. Nyt jo 34 vuotta. Hän sai opin vanhemmilta hakkureilta.

Tahto on tärkein

Muu kiviporukka nyökyttelee hyväksyvästi vieressä. 23 vuotta eli porukasta toiseksi pisimpään Tampereen kivenhakkaajana työskennellyt Pasi Kinnunen oppi taidon jo nuorena isältään. Nuoremmilla hakkureilla on myös kivialan kouluopintoja.

”Varsinaisen taidon oppii vain täällä kiviverstaalla kiveä hakkaamalla”, porukka toteaa.

Heidän mukaansa kiven lohkominen ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji. Lyhykäisesti se menee näin: porataan graniittiin rivi reikiä halutulle lohkomislinjalle, reikiin naputellaan kiilat ja niitä pikku hiljaa syvemmälle kiveen, jolloin kivi halkeaa. Sen jälkeen tasoitetaan ja viimeistellään rotvalli halutunlaiseksi käsityönä.

Oppilaan tärkeimmät ominaisuudet ovat kova motivaatio, oma tahto ja halu työhön. Kivenhakkaajat tienaavat jokainen oman metrimäärään perustuvan urakan perusteella. Yhteensä rotvallia syntyy porukalta vuodessa 8–10 kilometriä.

”Urakkatyö sopii tähän hyvin, se karsii höpönassut pois porukasta”, Viljanen lohkaisee.

Vaikka heti

Työmaapäällikkö Jarno Kähärä on sopinut Tredun kivipuolen opettajan kanssa, että koululta vinkataan kehityskelpoisista ja kivenhakkaamisesta kiinnostuneista oppilaista. Halukkuudestaan voi myös kertoa suoraan Kähärälle.

”On tärkeää saada oppi siirrettyä nuoremmille. Oma kiinnostus on tärkeää, ja työmoraalin pitää olla kova, koska tuossa ulkona hakataan ympäri vuoden.”

Joskus on mietitty hallivaihtoehtoa, mutta se ei kivenhakkaajia miellytä. Kivipöly jäisi pyörimään, tai ilmanvaihto vetäisi hulluna.

”Ulkona tuuli hoitaa asian”, Viljanen ja Kinnunen kuittaavat.

Jokaisella kivenhakkaajalla on oma telttakatos Tampereen kaupungin itäisessä tukikohdassa.

Pasi Kinnunen (vas.) ja Esa Viljanen ovat kokeneita Tampereen kivenhakkaajia, jotka ovat valmiina opettamaan uusia hakkureita hommiin.

Kivenhakkaajilla on taitoa myös vaativien kuviollisten rakennuskivien ja muurikivien hakkaamiseen, mutta nykyään rotvallien tekeminen vie kaiken ajan. Mitä valmistuu, se menee heti käyttöön.

Maailman parasta kiveä

Tampereen rotvallit ovat perinteisesti raakapintaista Kurun harmaata graniittia. Se tarkoittaa sitä, että lohkottu pinta ja koko rotvalli jätetään luonnolliseksi. Graniittia voi myös sahata, mutta silloin pinta on sileä.

”Moni luule, että rotvallit sahataan kivestä, mutta me teemme raakareunakiviä käsityönä. Raakapintainen sopii tänne paremmin, koska pinta on eläväinen”, Viljanen toteaa.

Mahmud Al-Mohy työssään. Kivenhakkaajilla on jokaisella oma työpisteensä telttakatoksessa.

”Eivätkä esimerkiksi auran aiheuttamat kolhut näy samalla tavalla kuin sileässä”, Kinnunen lisää.

Kaikki graniitti Tampereen kivenhakkaajille tule Teiskosta Kapeen kylän louhimolta. Hakkurit toteavat, että Kurun harmaa on ylivoimaisesti maailman parasta rotvallikiveä.

Yksi ”ammattitauti” vaivaa kaikkia kivenhakkaajia. Kaduilla kulkiessaan he aina katselevat katukiviä ja tunnistavat toistensa kädenjäljen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut