Moro, Linnainmaa
On muutamia makuja, joita maistaessaan tamperelainen tietää olevansa kotona. Itätamperelaisen Mikon leivän ruisreikäleipä on yksi niistä. Sen juuret ulottuvat yli sadan vuoden päähän.
”Vein Sokokselle tavaraa, ja vanhempi rouva tuli kysymään, onko sulla poika sitä ruisleipää. Annoin hänelle kuormasta leivän, ja hän kertoi yli 70 vuotta syöneensä sitä. Kyllä siinä kohtaa voi toimitusjohtajaakin pojutellakin”, kertoo perheyrityksen nykyinen toimitusjohtaja Henri Lehtimäki.
Sämpylöitä myydään sekä sellaisenaan että valmiiksi täytettyinä.
Ruisreikäleivät kuuluvat paitsi Mikon leivän vanhimpiin, myös suosituimpiin tuotteisiin. Niiden salaisuus on taikina, joka on tehty hapanjuureen ilman leivinhiivaa.
”Meidän ruisleipä on voimakkaan makuista ja aika paljon happamampaa verrattuna tavanomaiseen ruisleipään.”
Mikon leipä syntyi vuonna 1982, kun Lehtimäen isoisä osti vuonna 1904 perustetun Eklundin leipomon. Nykyisistä resepteistä moni on sitä perua.
Paljon vakituisia asiakkaita
Henri Lehtimäki otti yrityksen hoiviinsa vuonna 2012, vaikka oli kuvitellut tekevänsä uraa muissa hommissa.
"Olin pankki- ja vakuutusyhtiöissä töissä, mutta houkutus kävi liian isoksi katsoa, mitä tästä tulee.”
Henri Lehtimäki haluaa myydä pullat omassa kahvilassa, sillä pakkaamisen jälkeen ne eivät hänen mukaansa ole enää parhaimmillaan.
Leipuri Kati Vuori teki jo syyskuun lopussa joulutorttuja valmiiksi loppuvuoden sesonkia varten.
Yritys toimi pitkään Atalassa, mutta muutti uusiin tiloihin seitsemän vuotta sitten. Nykyinen kahvila-leipomo toimii Leinolan Salen kanssa samassa rakennuksessa.
Tuotteet valmistuvat kahvilan takana sijaitsevassa leipomotilassa. Vilkkaimpina päivinä siellä pyöritellään ja kaulitaan valmiiksi jopa 2 000–3 000 erilaista leivonnaista, sämpylää ja leipää.
Sijainti kaukana keskustan vilinästä ei ole haitannut liiketoimintaa.
”Olemme niin kauan toimineet tällä alueella, että meillä on vankka vakiasiakaskunta. Kahvilassa käy todella paljon porukkaa”, Lehtimäki sanoo.
Leipuri Jani Ripatti kaatoi jauhoja koneeseen, josta ne matkaavat hapanjuuren joukkoon. Yritys käyttää leipomiseen vain kotimaisia jauhoja.
Saman voi todeta paikan päällä. Vaikka ei ole ruuhka-aika, kassalla on jatkuva vilske. Osa jää paikan päälle kahvittelemaan, osa ostaa mukaan vietäviä. Pöydistä meinaa hetkittäin tila loppua.
Valikoima on tavanomaiseen kahvilaan verrattuna vaikuttava. Erilaisia pullia, viinereitä, munkkeja ja pitkoja on esillä vadeittain. Leipiä ja sämpylöitä on hyllyillä pariakymmentä laatua.
Taidokkaita leivoksia ja kakkuja myydään vain omassa kahvilassa.
Myydään ympäri Pirkanmaata
Lehtimäen mukaan kahvilalla on yrityksen liikevaihdolle todella iso merkitys. Jopa puolet myynnistä voi tulla sen kautta. Korona-aika on tuonut uusia asiakkaita.
”Kun etätöissä olevat vievät lapsia kouluun ja tarhaan, he hakevat aamusämpylät samalla.”
Yli jääneistä pitkoista on leikattu siivuja, joista kuivatetaan korppuja.
Makeita leivonnaisia yritys myy vain kahvilassaan. Leipiä ja sämpylöitä menee eri puolille Pirkanmaata noin 50 kauppaan, kahvilaan ja ravintolaan.
”Teemme paljon kokeiluja uusista tuotteista ja testaamme niitä sitten täällä omassa myymälässä", Lehtimäki kertoo.
Mikon leipä on jatkanut Rievän valmistusta Linkosuon lopetettua. Lehtimäen mukaan moni on epäillyt, että reseptiä on muutettu, mutta näin ei ole. Ero maussa johtuu siitä, että Rievä paistetaan nykyään kiviarinauunissa.
Lehtitaikina lumosi
Moro valitsi maisteltavaksi wiener-munkkia sekä kolmea lajia leipää: ruisreikäleipää, kurpitsaleipää ja yrityksen uusinta tuotetta Mikon saaristolaista, jonka valmistuksessa käytetään perunaa ja perunalimpun mäskiä.
Kahvila-myymälä on hyvin suosittu. Päivän hiljaisimpinakin hetkinä asiakkaita riittää.
Sekä munkissa että kurpitsaleivässä lumosi niiden untuvainen pehmeys. Munkin kohdalla selitys piilee lehtitaikinassa, jonka valmistukseen leipomossa on selvästi paneuduttu huolella.
Reikäleipä ja saaristolainen maistuivat juuri sille kuin etukäteen kuvitteli eli oivalliselle. Kumpikaan ei kaivannut voin lisäksi päälle muuta kuin ylähuulen.
Tässä astiassa sekoitetaan hapanjuuri ja jauhot. Astian kylkeen kiinnitetty salainen resepti on peitetty kuvan ottamista varten paperilapulla.
Mikon leipä ja Sale ovat Henri Lehtimäen mukaan hyötyneet toistensa asiakaskunnista.
Mikon leipä
Osoite: Sammalladonkatu 4.
Aukioloajat: Arkisin 7.30–18, lauantaisin 10–15.
Hintoja: Täysrukiinen maalaislimppu 1,80 euroa, rouhesämpylä 0,50 euroa, kurpitsaleipä 2 euroa, mustikkamunkki 1,70 euroa.
Puhelin: (03) 362 2630.
Sähköposti: posti@mikonleipa.fi.
Vinkki: Mikon leipä on toinen osa Moron juttusarjaa Tampereen pienistä leipomoista. Mikä on sinun suosikkisi? Vinkkaa siitä osoitteeseen moro@aamulehti.fi.