Moron kolumni: Elämäni valokuvaajat – Puhumatta Pohjanmaalle ja takaisin - Moro - Aamulehti

Elämäni valokuvaajat: Puhumatta Pohjanmaalle ja takaisin

10.7. 12:50

Iltanuotioiden hauskimpia hetkiä ovat työelämässä sattuneiden mokien tarinoimiset. Voi olla, että ne aikojen saatossa värittyvätkin.

Valokuvaaja on toimittajan paras ystävä. Yleensä onkin – tästä on toki poikkeuksia.

Paljon puhutaan, miten tärkeää vuorovaikutus on ja puhuminen ja yhdessä suunnitteleminen. Onhan se.

En nyt mainitse nimiä ja kaikki tämän kertomuksen valokuvaajat ovat edesmenneitä, joten he eivät pääse kiistämään kertomustani.

Nuoren kesätoimittajan silmissä vanha ja arvokas valokuvaajamies oli saanut oman idean tehdä juttu Ounasjoki-soudusta. Illallisella hotellissa ennen soutupäivää paljastui, että hän piti tapahtumaa nykyisillä sanoilla viherpiipertelynä ja joutavana asiana. Illallinen päättyi kireissä tunnelmissa ja menin jatkoille mökkiin, jonka vierasjoukkoon kuului Pentti Linkola.

Aamiaisella kerroin herrakuvaajalle, että tee mitä lystäät päivän aikana, minulla on paikka soutuveneessä. Kiltisti hän soudun päätepisteessä kuitenkin oli illan suussa odottamassa. Lentomatkan Helsinkiin minä nukuin yön ja päivän rasituksista. Jutusta tuli hyvä.

Teimme satojen kilometrien juttumatkan partiolaisten suurleirille, emmekä puhuneet sanaakaan mennessä emmekä tullessa.

Kerran olin tekemässä Atomitaloista sosiaalisia näkökulmia valottavaa juttua. Olin selin tiehen, kun haastateltava, saattoi olla Axénin Erkki, huomautti, että valokuvaajasi taisi lähteä.

Nolona kiemurtelin, että tässä ei ole mitään epänormaalia, tällaistahan nyt sattuu tuon tuosta. Oli aika ennen kännyköitä. Sisäisesti kiroillen etsin puhelinkopin, soitin taksin ja palasin toimitukseen Sarankulmaan.

Saman kuvaajan kanssa tehtiin juttumatka jollekin isolle partioleirille, jamboree tai jotain, monen sadan kilometrin päähän Pohjanmaan suuntaan. Sanaakaan ei vaihdettu mennen eikä tullen. Hän otti oikein hyvät kuvat, niin kuin aina teki.

Minä en pyri juttumatkoilla auton rattiin, eikä minua otettaisikaan. Erityisen paljon pelotti yhden hyvin persoonallisen vanhemman mieskuvaajan kyydissä. Yritin jutella vilkkaasti niitä näitä, että hän ajaisi vähän hiljempää.

Toisaalta hänellä oli kultainen sydän. Saattoi olla ensimmäinen juttukeikka Aamulehden kesätoimittajana ja se juttu meni läskiksi. Kuvaaja sanoi, että hän voi tulla sanomaan toimitukseen, ettei se ollut minun vikani vaan olosuhteiden.

Eräs kuvaaja ei ikinä oppinut Tampereen kaupunginosia ja minä sain olla aikana ennen navigaattoreita olla se, joka kertoo, mille kaistalle ryhmitytään ja mistä käännytään ja niin edelleen.

Sehän sopi, kun sai oikein luvan kanssa neuvoa repsikan paikalta. Se onkin mielipuuhaani, mutta jotenkin oudosti mieheni ei arvosta tätä taitoa.

Kirjoittaja on Moron toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut