250 000 mehiläistä hurmaavat Taatalassa, vaikka mehiläistenhoito ei ole aina pelkkää hunajaa - Moro - Aamulehti

250 000 mehiläistä hurmaavat Taatalassa, vaikka mehiläistenhoito ei ole aina pelkkää hunajaa

Anu Kankaansydämen ja Ilpo Suomisen pihassa asuu juhannuksen aikaan parhaimmillaan 250 000 mehiläistä. Moro arpoo syksyllä taatalalaista hunajaa.

Anulla on käsissään hunajakehä, johon mehiläiset tekevät hunajaa. Harrastus vaatii hyviä hermoja ja siitä saa paljon takaisin.

24.6.2021 9:00

Moro, Taatala

Anu Kankaansydän ja Ilpo Suominen kiskovat suojavaatteet päälle. Takapihalla on viisi styrox-laatikoista rakennettua pönttöä, joiden ympärillä käy kuhina. Laatikoiden sisällä on hunajakehiä, mehiläisiä ja hunajaa.

Mehiläiset ja niiden hoitajat elävät täällä sulassa sovussa keskellä taatalalaisesta kaupunkiympäristöä.

Mehiläisten siivet kestävät 800 kilometriä lentämistä, ennen kuin ne hajoavat. Mehiläistanssilla ne kertovat toisilleen, missä hyvät mesiapajat ovat.

Kaikki alkoi sattumalta

Mehiläishoitajan ura alkoi kuin sattumalta, kun Kankaansydämen poika huomasi pihan omenapuussa mehiläisparven.

– Se oli karannut jostain, ja se piti ottaa kiinni. Hankin mehiläishoitajan avuksi tuolta Koikkarista. Mehiläis-Heikki saapui tänne mukanaan suojapuku, tikkaat, laatikko, kauha ja vesisuihku.

Mehiläispesät on rakennettu stryrox-laatikoista.

Mehiläis-Heikki käski Anun pukeutumaan suojapukuun ja sitten auttamaan. Parvi piti kerätä kauhomalla pois puusta.

– Huomasin, että mehiläiset ovat ihania. Niitä saattoi kauhoa vain, vailla mitään ongelmia.

Kakuittain hunajaa

Ensimmäisen mehiläispesänsä Anu hankki vuonna 2009. Nykyään Anulla ja Ilpolla on viisi mehiläispesää. Ilpo hyppäsi mukaan mehiläistenhoitoon vuonna 2012.

– Kun tapasimme, niin kysyin ensimmäiseksi, että sopiiko sitten mehiläishoito. En rupea olemaan kenenkään kanssa, joka ei mehiläisiä suvaitse, Anu nauraa pihakeinussa.

Anu Kankaansydän ja Ilpo Suominen myyvät hunajaa myyjäisissä ja toreilla. He toteavat, että mehiläishoitamisesta täytyy tykätä, että sitä jaksaa.

Mehiläispesä rakennetaan osastoista. Anun ja Ilpon pesissä on kussakin viisi osastoa. Yhdessä osastossa on aina kymmenen kehää, tai tuttavallisemmin ”kakkua”.

Parhaimmillaan taatalalaisella hunajatarhalla asuu 250 000 mehiläistä, eli 50 000 per pesä. Vuoden mehiläispiikki osuu yleensä juhannukselle, koska silloin kesä on parhaimmillaan.

Makujen kirjo

Mehiläiset voivat lentää meden perässä jopa kolmen kilometrin päähän pesästään. Anu ja Ilpo kertovat, että tavallisesti kaupunkimehiläiset lentävät vain noin puolen kilometrin päähän.

– Niillä on täällä paljon kerättävää, lähellä on metsä ja paljon kukkia ja kasvillisuutta, Ilpo selventää.

Mehiläishoitajat käyttävät savua huijatakseen mehiläisiä. Savu merkitsee niille metsäpaloa, ja ne eivät kiinnitä silloin huomiota mehiläishoitajiin.

Erilaisista kasveista tulee erimakuista hunajaa. Anu ja Ilpo voivat parhaimpina vuosina saada niin puolukkahunajaa ja voikukkahunajaa kuin lehmus- ja mesikastehunajaakin.

– Mehiläiset keräävät usein yhden kasvin hunajaa. Kun tunnustelijamehiläinen löytää hyvän apajan, se hälyttää muut tulemaan perästä. Siten kehäkakku täyttyy saman kasvin hunajasta.

Mehiläiset elävät ympäri vuoden. Talvisin ne syövät hunajaa ja pitävät yhdyskunnan lämpimänä liike-energian avulla. Yhdyskunta suojelee kuningatartaan, sillä pesä kuolee ilman sitä. Anun ensimmäinen kuningatar, Penelope, eli neljä vuotta.

Pientuottajalta ostetun hunajan erityispiirre on se, että siitä voi maistaa erilaisista kukista saatavan hunajan maut. Anu selvittää, miksi.

– Kun tutkimme hunajakakkuja, voimme maistella eri hunajoita. Linkoamme ne niin, että maut pysyvät erillään, tai sitten teemme monikukkahunajaa. Isot tuottajat tekevät useimmiten vain monikukkahunajaa.

Raskasta, mutta palkitsevaa

Mehiläistenhoito on hunajasta huolimatta raskasta työtä. Anu ja Ilpo kertovat, että pesillä on käytävä viikoittain, ja varmistettava, että mehiläisillä riittää elintilaa. Muuten kasvava parvi voi karata pesästä.

– Ajattelin alkuun, että minä tässä vähän hoidan mehiläisiä, mutta ei, ne vaativat jatkuvaa huomiota, Anu nauraa ja vertaa vielä mehiläisiä kotieläiminä lehmiin.

Mehiläisvahaa kuivatetaan auringossa.

Kerran parvi karkasikin, ja vielä juhannuksena. Anun ja Ilpon oli lähdettävä kiireen vilkkaa takaisin kaupunkiin, että parvi voitaisiin saada kiinni.

Hunajaa täytyy kerätä, lingota ja myydä. Suurin pesäkohtainen hunajasato, jonka he ovat saaneet, oli 90 kiloa.

– Työmäärä on välillä ihan posketon. Harrastamista ei aloiteta ihan tuosta vaan. On todella perehdyttävä aiheeseen, hankittava tilaa säilyttää kalustoa, ja rahaa, jolla ylipäätään hankkia kalusto.

Mehiläistenhoito vie aikaa ja voimavaroja, mutta se antaa myös paljon takaisin. Anu ja Ilpo toteavat yksimielisesti, että mehiläistenhoito on muuttanut heidän luontosuhdettaan.

– Mehiläishoitajilla on ihan erilainen suhde luontoon. He tajuavat luonnon paljon laajemmin kuin tavallinen ihminen, Ilpo pohdiskelee.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut