Jaguar-pyörät: Reijo Lehtonen on kunnostanut niitä lukuisia - Moro - Aamulehti

Tamperelaisen Reijo Lehtosen pyörävarastosta löytyy todellinen harvinaisuus – Tammelan puistokadulla valmistettu klassikko on päässyt jopa J. Karjalaisen lauluun

Tampereella valmistettu Jaguar nousi 1950-luvulla Suomen suosituimmaksi pyörämerkiksi. Nyt niiden määrä on käynyt vähiin.

Jaguarin vaihteellinen Deluxe-malli on nykyään harvinainen. Pyörässä on säilynyt alkuperäinen maali. Reijo Lehtonen on asentanut kilikellon, joka on sekin alkuperäinen.

18.11.2020 17:24 | Päivitetty 18.11.2020 17:24

Moro, Lentävänniemi

Tamperelainen Reijo Lehtonen polkaisee vauhtiin ajopelillä, jollaista ei monta enää ole. Jaguar-polkupyörämerkin deluxe-malli oli aikanaan polkupyörien aatelia, ja niin on tämä yksilö vieläkin. Lehtosen hellissä käsissä 1950-luvulla valmistettu pyörävanhus on saanut uuden elämän.

– Valot toimivat ja vaihteet pelaavat. Justiinsa toissa päivänä viimeksi ajelin tällä Lielahteen, Lentävänniemessä asuva Lehtonen kertoo.

Jaguar-pyörä on oman aikansa klassikko ja etenkin monelle iäkkäämmälle tamperelaiselle tuttu ajopeli. Nuoremmille sukupolville Jaguar on tullut tutuksi ainakin muusikko J. Karjalaisen laulusta Jaguar Blues, jossa vanha Jaguar-pyörä joutuu varkaan kynsiin.

Punainen on yksi neljästä Jaguarin alkuperäisestä väristä.

81-vuotiaalle Lehtoselle Jaguarit ovat olleet intohimo ja harrastus. Hän on kunnostanut niitä vuosien varrella lukuisia. Tällä hetkellä varastossa on 12 pyörää, joista vanhimmat ovat vuosilta 1941–1945.

Sen vanhempia ne eivät juuri voisi olla, sillä ensimmäiset Jaguar-merkkiset pyörät ilmestyivät markkinoille vuonna 1941. Pyörät valmistanut tamperelainen Kone ja Terä Oy tuskin osasi vielä tuolloin aavistaa, millaiseksi kultakimpaleeksi pyörämalli osoittautuu.

Teki myös laivoja ja vaunuja

Kone ja Terä Oy:n juuret ulottuvat vuoteen 1897, jolloin insinöörit Theodor Sommers ja Elis Waldens sekä arkkitehti Arthur af Hällström perustivat konepajan Hämeenkadulle. Tampereen konepajana tunnettu yritys valmisti ja myi jo tuolloin polkupyöriä sähkö- ja vesijohtotarvikkeiden sekä ampuma-aseiden ohessa.

Jaguar-pyörän logo tuli monelle tutuksi 1940– 1960-luvuilla.

Tulevina vuosina toiminta kasvoi ja keskittyi junavaunuihin sekä laivanrakennukseen. Muun muassa epäonninen Kuru-laiva oli yrityksen tuotantoa. 1900-luvun alun myrskyisinä vuosina konepaja sai kaivattua lisätuloa sotatarvikkeista, joita se valmisti ja vei Venäjälle.

1920- ja 1930-luvun taitteessa lamavuodet kurittivat yritystä, ja se yritti etsiä uutta liiketoimintaa. Kun autonkorien valmistus ei lyönyt leiville, yhtiö päätti vuonna 1933 keskittyä polkupyörien valmistukseen.

Tampere pyöräilee ahkerasti

Parissa vuodessa tuotanto kasvoi 10 000 pyörään vuodessa, ja kysyntä jatkoi kasvuaan. Tamperelaiset olivat hankkineet ahkerasti polkupyöriä jo 1920-luvulla, mutta 1930-luvulla määrä räjähti.

Lepper-satula kuuluu Jaguariin.

Vuosina 1934–1939 Tampereella rekisteröitiin 18 500 pyörää eli enemmän kuin sitä edeltäneen parinkymmenen vuoden aikana yhteensä. 1940-luvun koittaessa noin 30 prosentilla tamperelaisista arvioitiin olevan polkupyörä. Se oli tuplasti enemmän kuin Suomessa keskimäärin.

Tämä harvinaisuus huutokaupataan Ruokakassikeräyksen hyväksi.

Huuda Jaguar omaksi

Moro huutokauppaa yhden Reijo Lehtosen kunnostaman Jaguar-pyörän lukijoiden kesken.

Huutokauppaan voi osallistua Huuto.net -sivustolla. Tässä suora linkki.

Huutoja otetaan vastaan maanantaihin 30.11. kello 10 saakka. Voittohuuto sisältää myös kuljetuksen 100 kilometrin päähän Tampereelta.

Myyntihinta annetaan Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntien ja Moro-lehden käynnistämän Ruokakassikeräyksen hyväksi.

Linkki huutokauppasivuun löytyy tämän jutun nettiversiosta osoitteesta aamulehti.fi/moro.

Markkinoilla liikkui tuolloin satoja pyörämerkkejä. Kone ja Terä valmisti Tammer- ja Voima-merkkisiä pyöriä, jotka saavuttivat vuosikymmenen vaihteen tienoilla muutaman prosentin markkinaosuuden.

Suomen ostetuin pyörä

Ensimmäiset Jaguar-pyörät tulivat markkinoille neljä vuotta sen jälkeen, kun Koneen ja Terän uusi tehdasrakennus oli valmistunut Tammelan Puistokadulle vuonna 1937. Sotavuosina polkupyörille oli kysyntää, koska muu liikenne toimi heikosti.

1950-luvulla pyöriin tulivat työkalulaatikot.

Tähän rakoon Kone ja Terä iski. Kun mainosnikkarit vielä keksivät iskulauseen ”Ketterästi polkee vaari, vaarilla on jaguaari”, menestys oli taattu.

Seuraavan noin kymmenen vuoden aikana Jaguar nousi Tampereen ja koko Suomen ostetuimmaksi pyöräksi. Polkupyörärekisterin mukaan 24 prosenttia Tampereella vuonna 1952 ostetuista pyöristä oli Jaguar-merkkisiä.

Siro mutta tanakka

Jaguaria mainostettiin sirorakenteiseksi, mutta kestäväksi ja keveäksi ajaa. Sellainen se Reijo Lehtosen mukaan onkin, ja myös tanakan tuntuinen.

– Oma pyöräni oli vihreä Jaguar, jonka ostin ollessani 14–15 vuoden ikäinen. Tuntui, että maailma oli pieni, kun sai siihen aikaan uuden pyörän, Lehtonen muistelee.

Alkuperäinen Kone ja Terä -yhtiön merkki on säilynyt pyörässä.

Alkuperäiset värit olivat punainen, sininen, vihreä ja musta. Satula oli ”maailmankuulu” Lepper-satula ja kissansilmänä ”punaista ja hopeaa hohtava muovinen takaheijastin”. 1950-luvulla varustuksen lisättiin työkalulaatikko.

Mopo jyräsi pyörät

Kone ja Terä pysyi Suomen johtavana polkupyörätehtaana aina 1950-luvun lopulle asti. Yksi sen työnjohtajista oli Suomea olympialaisissa kolmesti edustanut Paul Nyman, joka esiintyi myös yrityksen mainoksessa.

Edes Nymanin ponnistelut eivät auttaneet loputtomiin, sillä liikenteen motorisoituminen alkoi vähitellen syrjäyttää polkupyörän valta-asemaa. Kone ja Terä alkoi myös jäädä jälkeen kilpailijoistaan Helkamasta ja Tunturista.

Jaguar-pyörien valmistus, kuten koko yrityksen toiminta loppui vararikkoon vuonna 1962

Alkuperäisiä kädensijoja on erittäin vaikea enää löytää.

Entisöinti tuo iloa

Pyörät jatkoivat elämäänsä, vaikka niiden määrä harvenikin vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Parhaiten ovat säilyneet ne, jotka ovat päätyneet Reijo Lehtosen kaltaisten käsiin.

Lehtonen pyrkii entisöimään pyörät mahdollisimman alkuperäisiksi ja käyttää vain alkuperäisiä osia.

Niiden saaminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Puutetta on etenkin kissansilmistä, kädensijoista, kaksihaaraisista seisontatuista, vieterisatuloista ja hameverkoista.

Tämän pyörän kanssa Reijo Lehtosella oli ”aika paljon on ollut hommaa”. Hän raaputti kaikki pinnat metallille, maalasi, pinnoitti pinnat, raidoitti, avasi kapat ja vaihtoi laakerit.

Maalaamiseen hän käyttää laadukkaita automaaleja ja pyrkii siihen, että sävy on mahdollisimman lähellä alkuperäistä.

– Usein puran pyörän ihan osiin. Osaan tällaisen vaikka unissani koota, Lehtonen sanoo.

Vanhojen pyörien kunnostus on tuonut hänelle iloa ja pitänyt otteessaan. Nyt kun ikää on mittarissa, on pikku hiljaa aika vähentää. Varastossa olevat pyörät hän on laittanut myyntiin verkkoon.

– Ehkä keväällä myyn sitten loput huutokaupalla pois.

Lähteinä on käytetty teoksia Velomania Pyörällä halki aikojen ja Nostalgiset polkupyörät sekä Koskesta voimaa -verkkosivustoa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut