Suosikkimusikaalin tarina pistää katsojan miettimään omia arvojaan ja ennakkoluulojaan – Pääroolin Lolan esittäjä Lauri Mikkola nollaa päänsä esityksen jälkeen pelaamalla videopelejä

Moro, TTT

Lauri Mikkola sanoo, että Lolan rooli Tampereen Työväen Teatterissa parhaillaan esitettävässä Kinky Boots -musikaalissa on fyysisin työtehtävä, mitä hän on teatterin lavalla tehnyt.

Hän on lavalla koko ajan ja vaihdot ovat sekunnin tarkkoja. Pienikin kommervenkki voi tehdä sillisalaattia.

– Hektisin kohta on vaihto nyrkkeilijästä Lolan siniseen mekkoon. Minä sukellan maahan rintaliivien päälle, siinä puku päälle ja esiin.

Musikaalin alussa on vartti, jolloin Lola ei vielä ole lavalla. Se on suvanto. Sitten menoa riittääkin.

Lolan roolin vetämisen päälle ei jaksa lähteä lenkille. Sen sijaan Lauri Mikkola käy kuntosalilla voimaharjoittelemassa. Tietysti hän huoltaa kehoaan venyttelemällä ja hieronnassa käymällä. Lähin kuntosali on Tampereen Työväen Teatterilla, joten se on käytössä.

– Kropan pitää kestää korkkareissa tanssiminen ja laulaminen. Helsingin aikana lisähaastetta tuli korsetista. Siinä oli miettimistä, kun laulaminen muuttui ja tuli tunne, että laulaessa ei happi riitä. Se tehosti treenaamista ja kehon huoltoa.

Ihan ensi alkuun paksu meikki sai Lauri Mikkolan ajattelemaan suomalaisittain, että mitähän ne ihmiset minusta ajattelevat. Se meni ohi. Kuva: TONI REPO

Lola on itsevarma ihminen

Lola on Drag queen. Tälle ei oikein ole hyvää suomenkielistä vastinetta. Mies, joka pukeutuu naisen vaatteisiin ja vie sen niin pitkälle yli kuin mahdollista. Puvut ovat iltapukuja, on höyheniä, paljetteja ja valtava kiharapehko.

Roolihahmo on hyvin itsevarma, sanavalmis, nokkela ja aikaansaava. Tätä korostaa se, että vastapari kenkätehtailijan poika Charlie (Petrus Kähkönen) on nyhverö.

Musikaalin tarina ei mene sielun syövereihin, mutta sen maali on osoittaa, että jokainen ihminen on arvokas, tasavertainen ja jokaisella on mahdollisuus.

Mahdollisuus Lola oli myös Lauri Mikkolalle, sillä hän tuli rooliin niin sanotusti pystymetsästä. Hän osallistui Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin vuonna 2010 ja pääsi mukavasti kolmanteen vaihteeseen, mutta putosi sitten valittujen joukosta. Pienen tauon jälkeen hän pyrki uudestaan, mutta ei päässyt kuin ensimmäiseen vaiheeseen. Lauri Mikkola jatkoi keikkojen tekemistä bändinsä kanssa ja antoi asian olla.

Maskeeraaja-kampaaja Sari Rautio tekee Lolasta näyttävän ilmestyksen. Kuva: TONI REPO

Esityksen hienous ovat loppuun asti mietityt yksityiskohdat. Kuva: TONI REPO

Antaa sitten olla koko teatteri

– Ajattelin jo, että teatteri ei sitten ole minua varten, vaikka minulla oli palo siihen. Kun aamukahvia juodessa eteen tuli ilmoitus, jossa haettiin Lolaa Helsingin kaupunginteatterin esitykseen, tuli tunne, että tuossa se on.

Hän tuli valituksi. Ennen Helsingin harjoituksia hän pääsi näkemään Kinky Bootsin Lontoossa. Helsingin ja Tampereen esityksissä ei ole kuin pieniä ohjauksellisia eroja, koska ehjää ja hyvää esitystä ei ollut syytä muuttaa. Eroa tuo toki se, että Tampereella on musikaalin muissa rooleissa Työviksen omaa väkeä.

– Musiikkipiirit ja teatteripiirit ovat eri asia. Kun sain Lolan roolin, pääsin näyttämään osaamiseni kasvun mahdollisuudet. Siihen Kinky Bootsin päärooli on ihan paras. Näin sain lisää töitä.

Tampereen Työväen Teatterissa Lauri Mikkola oli viime kaudella mukana Poikabändissä, jonka esitykset katkesivat koronaan.

Menossa näyttämölle. Kinky Boots on täyttänyt TTT:n suuren näyttämön tänä syksynä. Moni on käynyt katsomassa sen monta kertaa, Kuva: TONI REPO

Ulkonäköpaineet ovat turhia

Lolan rooli on olla vahva. Voiko Lolan esittäjällä olla ulkonäköpaineita?

– Aivan aluksi Helsingin aikoina minulla saattoi mielessä käydä, mitä ne muut ihmiset minusta ajattelevat, kun minulla on valtava peruukki ja vahvat meikit. Miltä minä näytän heidän silmissään. Mutta tämähän on teatteria. Lolan itsevarmuus tarttui. Ei ole merkitystä sillä, mitä muut sinusta ajattelevat, jos oma olo on hyvä ja luottavainen. Silloin muiden sanomiset eivät satu. Se on tässä tarinassa hienoa.

Joitain ennakkoluulojaan katsojan on Kinky Bootsia seuratessaan ylitettävä, mutta ne eivät ole vuorenkorkuisia.

– Olen saanut henkilökohtaisia viestejä. Se on hienoa palautetta, joka kertoi siitä, että katsoja oli miettinyt omia arvojaan ja ylipäätään pohtinut asioita.

Kinky Bootsia voi lähestyä myös vain komeana katsottavana. Kaikki osaavat laulaa, puvustus ja lavastus ovat näyttäviä ja esitys sujuu hienosti.

Tälle esitykselle toivoo pitkää ikää, koska se on toteutettu laadukkaasti jokaista yksityiskohtaa myöten työtunteja säästelemättä.

Tässä Lola on esityksen huipennuksen asussa. Huomio saapikkaisiin. Näillä koroilla astelu vaatii kovaa fyysistä kuntoa. Kuva: TONI REPO

Tässä viimeistellään meikkiä. Kuva: TONI REPO

Nollaaminen käy pelaamalla

Lolan roolin nollaaminen päästä esityksen jälkeen ei ole Lauri Mikkolalle ongelma, sillä hänen perheensä kaksi lasta palauttavat kyllä arkeen.

– Jos satun olemaan yksin, pelaan televisiolla videopelejä. Kun on yli kaksi tuntia ollut tapahtumien pyörteessä, huudossa ja laulanut, äänettömyys on ihanaa. Pelatessa voi olla hiljaa ja se vie ajatukset.

Musikaalin juonta en kerro enempää, sillä se kannattaa mennä katsomaani itse. Syksyn esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä. Koronaturvallisuudesta on teatterissa huolehdittu hyvin, joten sinne voi mennä rauhallisin mielin.

Ehkä jollekin käy samoin kuin minulle. Yhtäkkiä lavalla ei näekään miestä tai naista, vaan ihmisen.

Kauniin ihmisen.

Lola kääntää katseet. Tässä asussa Lolan roolihahmo on esityksen huipennuksessa. Itsevarma, nokkela, energinen Lola on Lauri Mikkolan läpimurto. Sitä tehdessään hän on työn kautta oppinut musiikkiteatterin tekoa lisää. Kuva: TONI REPO