Tyynnyttävä vihreys ja komeat kristallikruunut vastaanottavat Hatanpään kartanoon saapuvan.
Tulevaisuudessa tänne voi tulla kuka vaan juhlimaan, kokoustamaan tai vain poikkeamaan.
– Olin täällä yhtenä lauantaina asettelemassa pöytiä ja tuoleja, kun minulle tuli tunne, että en ole yksin. Olin unohtanut oven auki ja täällä oli monia uteliaita seurueita. Kysäisin heiltä, haluatteko tehdä kierroksen, naurahtaa liiketoimintajohtaja Päivi Jousmäki Juvenes-Yhtiöt Oy:stä.
Kaupunki on kunnostanut julkisivun. Kunnostus valmistui tänä kesänä. Puutarha on kartanon valttikortteja.
Kaupunki sai valmiiksi Hatanpään kartanon julkisivuremontin kesällä. Vielä alkusyksystä kaupunki teki valaistuksia kuntoon ulkona.
Juvenes voitti kilpailutuksen, jolla kaupunki etsi uutta käyttöä kartanolle. Kilpailutuksen Juvenes voitti ideallaan, joka yhdisti juhlat, kokoukset ja kulttuurin. Kulttuuria on muun muassa se, että tiloissa voi pitää vaihtuvia näyttelyjä.
– Aulatilat pylväikköineen on suojeltu. Niihin emme ole puuttuneet. Rakenteille ei ole tehty mitään, mutta maaleja on käytetty litratolkulla.
– Kaikki me, jotka olemme olleet mukana tässä projektissa, olemme hurmautuneita kartanosta, miljööstä ja puutarhasta.
Sekä alakerrassa että yläkerrassa on tilaa noin 150–200 vieraalle. Tämä on pääsali.
Puoli kilometriä verhokangasta
Ei ihme. Harmaata verhoa, joka hohtaa silkille, mutta joka oikeasti on pimennysverhoa, ostettiin puoli kilometriä. Kun me kävimme viime viikolla paikalla, viimeisiä verhoja asennettiin. Ne poistavat kaikua ja luovat tyyliä. Ompelija oli yskinyt, kun verholasti saapui. Se piti sijoittaa autotalliin, koska lava ei mahtunut ompelimoon.
Periaatteessa kunnostukseen on käytetty vain maalia, joten jos joku joskus haluaa entisöidä kartanon, se on täysin mahdollista.
Seppo Linden kokosi kaikki kattokruunut. Jokainen pala oli sievästi omissa silkkipapereissaan, ja ohjeita ei ollut.
– Tuotantokeittiötä suojeltuun kartanoon ei saanut tehdä. Meille se ei ollut ongelma, sillä kilometrin päässä meillä on kunnon keittiö, jossa voimme esivalmistella tarjottavat. Täällä on pieni apukeittiö, jossa voi tehdä viimeistelyt. Oikeataan meille on parempi, että voimme tehdä ruuat ammattikeittiössä, kertoo Päivi Jousmäki.
Yläkertaan mahtuu kerralla jopa pari sataa juhlavierasta, mutta tiloja voi vuokrata myös osissa. Kartanon alakerran saleihin mahtuu yläkerran lisäksi myös noin 150–200 vierasta.
Pariovien metallikoristeet toivottavat tervetulleeksi. Hienoa käsityötä, näitä ihailevat kaikki vierailijat.
Possunpunainen huone kauhistutti
Ennen kuin seinät maalattiin hillityn harmailla ja vaaleilla maaleilla, alakerran yksi huone hyökkäsi silmille possunpunaisena.
– Se oli kauhein tila. Väri oli vielä ärtsympi kuin pinkki ja se hyökkäsi päälle. Se oli ehkä kauhein tila, kun ajatellaan että tavoitteena oli rauhallinen kaikkien makuun muuntuva juhlatila, toteaa sisustusarkkitehti Hanna-Marie Naukkarinen.
Saattaa olla, että hieno vessa houkuttelee naisia juoruilemaan vähän pidempäänkin.
Kartano on kalustettu moderniin ja pelkistettyyn tyyliin. Se oli tietoinen ratkaisu.
– Jos täällä olisi tyylihuonekalut, se tekisi ympäristöstä jäykän ja vakavan. Juhlissa pitää olla rento tunnelma. Toisaalta kartanon historia on niin pitkä, että olisi todella pitänyt tietää, mikä tyylisuunta istuu. Alunperin kartano oli maatila, jossa ei varmaankaan ollut rokokoota, vaan suomalaiseen tapaan yksinkertainen kalustus, sanoo Hanna-Marie Naukkarinen.
Hän ottanut sisälle samoja värejä, joita kartanossa on ulkona, jotta sisätila yhdistyy ulkopuoleen.
Mainostoimisto Mainio puolestaan poimi fuksian upeista bougainville-kasveista, joita on ulkoportaiden vieressä.
Tältä kartano näyttää sisääntulon puolelta.
Naisten vessa on ykköspaikka
Päivi Jousmäen ja Hanne-Marie Naukkarisen mielestä hienoin tila on nyt naisten vessa. Se on tyylikäs tila kristallikruunuineen. Vessa kutsuu puoleensa juoruilemaan, tilittämään ja viihtymään. Juveneksen miesväki on ollut siitä kateellinen ja ehdottanut, että siitä tehdään unisex-vessa. Ei tehty, mutta ihan kivan vessan miehetkin saivat.
Kristallikruunut ovat ihan oma lukunsa. Ne ovat uusia ja niitä on paljon. Joukossa on myös moderneja versioita.
Hanna-Marie Naukkarinen ja Päivi Jousmäki sisääntuloaulassa.
– Pääjuhlasalin valtavan kristallikruunun kokosi omin käsin Seppo Linden, joka on rakentajayhteiskumppanimme toimitusjohtaja. Jokainen kristalli oli pakattu erikseen silkkipaperiin. Hän sanoi, että Ikean huonekalujen kokoamishommissa on sentään kunnon ohjeet. Tässä ei mitään. Seppo kasasi kaikki kruunut, kertoo Päivi Jousmäki.
Joukossa on myös moderneja kattokruunuja.
Hän näkee, että tulevaisuudessa monet morsiamet saavat ilon pitää kartanohäät Hatanpäällä. Heitä varten varataan valmistautumishuone.
Juvenes kysyi Tamkin opiskelijoilta omia bisnesideoita kesää silmällä pitäen. Jostain niistä tai niiden yhdistelmästä syntyy mahdollisuuksia, joista on iloa kenelle vaan.
Joissain saleilla on alkuperäinen lattia.
Paljon tarinoita ja tukku historiaa
– Me toivomme, että tamperelaiset löytävät kartanon. Juhlia ja kokouksia järjestäville yrityksille me voimme tarjota tilan, joka on täynnä historiaa ja tarinoita. Se on hienoa, toteaa Päivi Jousmäki.
Tietenkin kartanolla on oma kummitus Heikki Hatanpää. Hän saattaa asua kellarissa tai vintillä.
Tarjoilupöydät on koottu fiksusti moduleista, joten ne ovat muuntautuvia. Moduleissa on säilytystilaa astioille ja servieteille.
Historiaan kuuluvat suurina niminä suurkavaltaja Nils Idman ja Hans Henrik Boije, joka kehitti kartanon maanviljelyn mallitilaksi.
Lähihistoriassa kartano oli monta vuotta juhla- ja kokouspaikkana. Sen jälkeen se oli parisen vuotta tyhjillään. Ennen juhlatilaa paikalla oli nukkemuseo, josta oli jäänyt jäljelle tuo possunpunainen väritys ja vitriini.
Tässä näkyy miten hillitty värimaailma jatkuu salista toiseen.
Yhdessä vaiheessa kartano oli mielisairaalana. Sillä ajalla aulan kattomaalaukset peitettiin, mutta ne kaupunki on palauttanut loistoonsa.
Ennen tätä remonttia huoneet olivat keskenään erivärisiä ja sekavia. Siellä täällä on alkuperäisiä lautalattioita, joille ei ole tehty mitään. Sisäovet ovat vanhoja ja niissä saa näkyä ajan patina edelleenkin.
Erityisen hieno yksityiskohta ovat ulko-ovien metallikoristeet, jotka toivottavat tervetulleeksi kartanomaailmaan.
Kartanoa on jo testattu juhlakäytössä henkilöstön vuosijuhlissa.
Hienoa on myös se, mitä ikkunoista näkyy.
Ovet ovat ilmeisesti myös alkuperäisiä.
Historia
Vuosilukuja
1540 Hatanpäänniemi esiintyi ensimmäisen kerran maakirjoissa. Niemellä oli kolme taloa. Matti Sepän talo oli suurin ja se sai nimen Hatanpää.
1664 Hatanpäästä tulee ratsutila.
1698 Hatanpään tilasta tuli kartano. Omistaja oli Elsa Margareta Creutz.
1758 Omistajaksi tuli vapaaherra Hans Henrik Boije, jolla oli paljon vaikutusta Tampereen kaupungin syntymiseen.
1780 Vaurastuttuaan maakaupoista Boije myi kartanon kruunuvuoti Cabriel Ahlmanille. Ahlmanin lahjoituksen turvin perustettiin maatalousoppilaitos.
1825 Ruukinisäntä L. G. Lefrénin perikunta myi kartanon Nils Johan Idmanille. Idmanin suku hallinnoi sata vuotta Hatanpäätä, johon kuuluivat nykyisen Kyttälän paikalla sijainneet maat.
1880 Kaksikerroksiseksi korotettu päärakennus paloi.
1883 Alkoi uuden päärakennuksen rakentaminen Odert Sebastian Gripenbergin piirustusten mukaan. Päärakennus on tyyliltään uusrenessanssia, johon yhdistyy barokin piirteitä. Se valmistui 1885.
1903 agronomi Fredrik (Fedi) Idman lunasti kartanon yhtenä perikunnan jäsenenä kartanon ja viljeli sitä vuoteen 1913 asti.
1913 Nils Idman ajautui vararikkoon ja Tampereen kaupunki osti Hatanpään kartanon. Maata oli 1459 hehtaaria.
1914 Tampereen kaupunki päätti muuttaa Hatanpään rakennukset sairaalarakennuksiksi. Päärakennus ja Huvila toimivat sotilassairaalana vuoteen 1918 asti.
1916 Navetasta tehtiin mielisairaala, entiseen päärakennukseen sijoitettiin 55 vuodetta, muonarenkien asuinrakennus muutettiin sairaalan talousrakennukseksi.
1969–1970 Päärakennus muutettiin Kaupunginmuseoksi.
1993–2006 Päärakennuksessa toimi Nukke- ja pukumuseo. Huvilarakennus muutettiin kaupungin virastokäyttöön vuonna 1993.
2007–2015 Päärakennus toimi juhla- ja kokouspaikkana.