Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Vanhoja kansalaisia kohdellaan menoeränä – Se on moraalisesti kestämätöntä

Joulukuussa vuonna 2017 valtiovarainministeri Petteri Orpo esitti maksuttoman esikoulun ulottamista myös viisivuotiaisiin lapsiin. Tämän uudistuksen hinta 70 miljoonaa euroa siis löytynee jostakin, kun valtiovarainministeri itse uudistusta ehdotti. Uudistus on hyvä ja suotava, ja Orpo perusteli sitä paitsi tasa-arvon lisääntymisellä myös satsauksena tulevaisuuteen. Nämäkin perustelut ovat asianmukaisia ja paikallaan, mutta haluaisin nostaa esiin aivan toisen näkökulman tulevaisuuteen satsaamisiin. Tulevaisuuteen satsaamista ei nimittäin ole pelkästään lapsiin ja nuoriin satsaaminen. Yhtä lailla, ja vielä kiireellisempää, on myös vanhojen ihmisten hoitoon satsaaminen. Tulevaisuudessa me nimittäin joudumme elämään nykyisten päätösten luomalla moraalisella pohjalla. Psykologi Pirkko Siltala on puhunut kollektiivisista taakkasiirtymistä tarkoittaen traumoja, syyllisyyttä ja häpeää aiheuttavia yhteiskunnallisia konflikteja ja ristiriitoja, kuten sotia, sortoja tai etnisiä kiistoja. Mielestäni myös vanhustenhoidon nykyinen kurjistaminen on moraalisesti kestämätöntä, ja voi johtaa ennalta arvaamattoman voimakkaaseen kollektiiviseen taakkasiirtymään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan laitoshoitopaikkoja on ajettu alas ilman vastaavia satsauksia kotihoitoon. Gerontologian professori M arja Jylhä on osuvasti todennut, että nykyisin ei enää makuuteta vanhoja ihmisiä laitoksissa, sillä heitä makuutetaan yksityiskodeissaan. Tilanne on hälyttävän huono ja me kaikki tiedämme sen. Me olemme siis yhteiskuntana hyväksymässä ajatuksen, että kansalaisista vanhimpia ja haavoittuvimpia kohdellaan menoeränä, josta voi tinkiä. Vanhat ja haavoittuvimmat on tehty kollektiivisesti näkymättömiksi. Sen hyväksyminen, että meillä ei ole varaa hoitaa vanhoja ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla, ei ole mitään muuta kuin kollektiivinen heitteillejättö, josta voi aiheutua sukupolvien yli ulottuva taakkasiirtymä. Tämä taakkasiirtymä voi heikentää myös pian esikoulunsa viisivuotiaina aloittavien lasten tulevaa elämänlaatua. En missään tapauksessa halua asettaa lasten ja vanhojen ihmisten hyvinvointia vastakkain tai toisensa poissulkeviksi. Haluan vain meidän miettivän, mitä tulevaisuuteen satsaaminen tarkoittaa. Minkälaisia moraalikäsityksiä voi opettaa lapsille sukupolvi, joka ei pidä parasta mahdollista huolta vanhimmasta elossa olevasta sukupolvesta? Vanhimpien ihmisten osuus Suomen väestössä on parhaillaan kovassa kasvussa. Nyt on arvovalinnan paikka. Me voimme valita kollektiivisen heitteillejätön ja taakkasiirtymän. Kyllä, se on valintakysymys mihin sekä yhteisiä että omia resurssejamme käytämme. Voimme valita toisinkin. Voimme valita sukupolvien välisen solidaarisuuden ja osoittaa, että Suomessa ei tarvitse kenenkään pelätä vanhana mahdollisesti tarvitsemansa hoidon ja avun saamisen puolesta. Mitä ajattelette, kumpi vaihtoehto on parempi esikouluaan aloittelevien lasten tulevaisuuden kannalta? Kirjoittaja on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa. Me voimme…valita sukupolvien…välisen…solidaarisuuden. Voimme osoittaa,…että Suomessa ei…tarvitse kenenkään…pelätä vanhana.